sunnuntai, 25. joulukuuta 2011

Kuinkas sitten kävikään


Voi, mikä hylätty blogi täältä löytyykään...

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa taaksepäin menneeseen vuoteen. Vuoden alussa asetin Hupille tavoitteeksi pääsyn hälyryhmään ja TK1:n. Muusan tavoitteena oli oppia kulkemaan taluttimessa nätisti rähjäämättä.

Muusa on oppinut kulkemaan nätimmin. Enää se ei rähjää ihmisille, ei bussipysäkillä tuijottajille, ei polkupöyräilijöille, ei skeittaajille, ei kiljuville lapsille. Se ei rähjää koirille, jos ne ei tuijota eikä rähise. Mutta jos vastaan tulee toinen koira väärällä ilmeellä liian läheltä, silloin ei Muusa aina pysty itseään hillitsemään vaan päästää irti sisäisen petonsa ja se on kamalaa kuunneltavaa. Muusa on siis kyllä edistynyt, mutta paljon treenattavaa riittää vielä ensi vuodellekin.

No, kuinkas sitten kävikään Hupin tavoitteiden... ei ihan tavoitteet täyttyneet. Hupin kanssa käytiin kyllä pelastuskoirien haun loppukokeissa usemmankin kerran, mutta menestys ei ollut päätä huimaava. Tokokokeissakin käytiin pari kertaa, hakemassa 2.tuloksia. Ei siis päästy vielä hälyryhmään eikä saatu sitä TK1:stäkään.

Mikä tässä sitten oikein meni vikaan? Täytyy kävellä peilin eteen ja käydä vakava keskustelu itsensä kanssa. Vikahan ei ole koirassa vaan kouluttajassa, niin kuin aina. Suurin ongelma on todennäköisesti se, että olen tällainen hätähousu. En malta tehdä pohjatyötä kunnolla, vaan muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen, kiiruhdan jo vauhdilla eteenpäin ja teen liian vaikeita harjoituksia. Meidän treenit ei myöskään ole olleet kovin hyvin suunniteltuja. Treenailen vähän sitä sun tätä enkä aina oikein itsekään tiedä miltä lopputuloksen pitäisi näyttää.

Yritän nyt opiskella asioita ja kehittyä paremmaksi kouluttajaksi. Keväällä sitten katsotaan miten olen onnistunut. Mitään tavoitteita ensi vuodelle en varmaankaan uskalla asettaa...


sunnuntai, 21. elokuuta 2011

Hupin Messut

Viikonloppuna Turussa järjestettiin suuret yleismessut. Messuilla oli myös pelastuskoiranäytös, jossa me Hupin kanssa esiinnyttiin.

Tila, jossa esitys pidettiin, oli hyvin pieni, yleisö oli aivan vieressä samoin papukaijayhdistyksen osasto. Lisäksi meidän isäntä meni piilon taakse piiloon kuvaamaan. Häiriöitä siis aika reippaasti. Hupi etsi ensin isännän pari kertaa ja kun se ei kelvannut kävi se sitten hakemassaä maalimiehen.


En kyllä tiedä ymmärsikö kukaan tästä esityksestä yhtään mitään, mutta tulipa ainakin treenattua vähän erilaisissa olosuhteissa.

keskiviikko, 17. elokuuta 2011

Vihdoinkin onnistuu!

Vettä satoi aivan kaatamalla, kun me Hupin kanssa lähdettiin rauniokokeeseen. Mietin, että mitähän tästäkin tulee, ei tuulen virettäkään ja vettä kuin saavista kaatamalla.

Paikallaoloon pyysin Hupille alustan, ettei ihan vesilätäkössä tarvis maata. Aika turha oli kuitenkin se alusta. Kaatosateessa sekin oli litimärkä jo muutamassa sekunnissa. Korvat luimussa ja silmät sirrillään Hupi kuitenkin hienosti makasi pakolliset kolme minuuttia siinä märällä alustalla.

Kaksi kertaa olen mokannut tämän peruskokeen jättämällä jonkun nurkan alueesta tarkistamatta. Kaksi kertaa mulle on sanottu, että koira olis osannut, jos olisin antanut sille mahdollisuuden. Nyt päätin, että kuljen itse alueen ympäri melkein reunoja pitkin ja annan koiran ihan rauhassa työskennellä siellä keskellä. Ilmeisen onnistunut suunnitelma, koska noin kahdeksan minuutin kuluttua siitä kun liikkeelle lähdettiin, oli Hupi löytänyt kaikki kolme maalimiestä! Jes! Kyllä olin tyytyväinen!

Viimeisen maalimiehen lähellä oli toisessa piilossa vastapaistettua pekonia. Hupi oli kovasti kiinnostunut siitä pekonista ja tuli mulle kertomaan, että tuolla olis jotain kivaa. Se ei kuitenkaan, onneksi, kertonut sitä niin kuin se kertoo löydettyään ihmisen. Lähetin sen uudestaan alueelle etsimään ja se työskenteli jonkun aikaa ennen kuin tuli ilmaisemaan maalimiehen. Ilmaisu ei ollut kovin vahva ja vähän epäröin onko se todella tehnyt löydön. Onneksi kuitenkin hyväksyin sen ja viimeinenkin ukko saatiin nostettua ylös. Muilta osin koe meni ihan erinomaisesti :-)

VÄESTÖNSUOJELUN RAUNIOKOE
PERUSKOE

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: erinomainen
2. Ohjaajan toiminta: erinomainen

B KOIRA
1. Tottelevaisuus: on
2. Paukkuarkuus: ei
3. Melun ja savun arkuus: ei
4. Koiran ohjattavuus alueella: erinomainen
5. Selviytyminen esteistä: erinomainen
6. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1) erinomainen 2) erinomainen 3) hyvä

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: erinomainen, loistava suoritus!

HYVÄKSYTTY
Testaaja: Caarin Matsson

tiistai, 2. elokuuta 2011

Matkalla pohjoiseen

Tunturiin lähdössä

Huipulla!


... ja sitten toiselta puolen alas

Kukkulan kuningas

... ja kuningatar

Vaelluksen jälkeen väsyttää

Sopuli!

Vien emännälle tän. Se tietää mitä näille kuuluu tehdä.

Voi ei! Muusa tappoi mun sopulin.

Mikäs tunturin pikkueläin se tämä on?

Etsi kuvasta pihakoira

lauantai, 23. heinäkuuta 2011

Lapset kävi kylässä

Hupin ja Muusan poika Ossi Raahesta ja tytär Lilli tuosta melkein naapurista kävivät äitiä ja iskää moikkaamassa.

Ossi ja Lilli ja hirveän kuuma päivä

Hupi ei antanut lasten riehua vaan meni heti väliin, kun leikki yltyi vähänkin rajummaksi

Muusakin voi ottaa rennosti, kun ei ole enää vastuuta lapsista

Komea poika Ossi

Kiitos kuvista Lillin emännälle Elisalle. Ja molempien pentujen perheille kiitos mukavasta perjantai päivästä. Tulkaa toistekin.

sunnuntai, 17. heinäkuuta 2011

Koiranäyttelyssä

Hupi kävi Pöytyällä näyttelyssä. Sieltä saatiin serti ja roppi ja koira oli muutenkin oikein nätti.

torstai, 14. heinäkuuta 2011

Tötteröpää

Muusan lapset on nyt tehty ja viime maanantaina Muusa kävi sterilisaatioleikkauksessa, näin on elämä helpompaa Hupinkin kanssa. Ja muutenkin.

Samalla poistettiin jalasta siihen talven aikana ilmestynyt möykky. En tiedä mikä se möykky oikein oli eikä tiennyt eläinlääkärikään. Siksi pyysin, että se lähetetään patologille tutkittavaksi. Tulokset saadaan parin viikon päästä.

Olin tehnyt Muusalle haalarin, joka suojaa mahan, ettei tarvitsisi käyttä sitä kamalaa kauluria, mutta kun nyt tuli leikkaushaava jalkaankin, oli pakko laittaa kauluri kaulaan. Vähän liiankin nopeasti Muusa oppi sen kanssa kulkemaan ja juoksemaan ja hyppäämään sänkyynkin, vaikkei se yhtään saisi riehua ja hyppiä, ettei haavat repeä. Miten tuommoisen hyppyrotan saa pysymään maanpinnalla?

tiistai, 28. kesäkuuta 2011

Ellun kanat

Vieläkin olen vaan pohtinut sitä mikä meillä tässä kevään aikana on oikein mennyt harjoittelussa pieleen. Suurin ongelma ei varmaan kuitenkaan ole ne kaupunkimetsät vaan minun oma "pakko saada tuloksia!" -asenne ja liika yrittäminen. Treenaaminen ei ole enää ollut hauskaa yhdessä puuhastelua vaan tiukkaa suorittamista.

Olen jopa unohtanut sen miksi me treenataan. Mehän harjoitellaan tosi toimia varten, että voisimme olla apuna oikeasti kadonneiden ihmisten etsinnöissä. Me ei harjoitella kokeita varten! Jos vielä ei olla valmiit niin sitten harjoitellaan lisää ja rennolla asenteella. Katsotaan ensi vuonna uudestaan miltä näyttää.

Nyt kuitenkin pidetään vähän lomaa. Ollaan vaan kuin ellun kanat, käydään pitkillä lenkeillä, käydään uimassa ja rentoudutaan jokainen omalla tavallaan.

Muusa ottaa aurinkoa
Hupi rakastaa jalkapalloa

tiistai, 21. kesäkuuta 2011

Mikä mättää?

Olemme Hupin kanssa nyt kolme kertaa käyneet pelastuskoirien maastoetsinnän loppukokeessa hakemassa hylätyn tuloksen. Nyt on pakko pysähtyä miettimään, että mikä tässä oikein mättää. Mikä meni pieleen ja mitä meidän täytyy vielä kesä harjoitella.


1. Koe 10.4. Yksi maalimies jäi löytymättä
Muusan pennut olivat syntyneet edellisenä päivänä ja edellinen yö oli valvottu pimeäkokeessa, joten oltiin molemmat sekä Hupi että emäntä aika väsyneitä. Näin, että Hupi oli saanut hajun, mutta ei pystynyt tarkentamaan. Jatkoimme silti vaan matkaa vaikka olisi pitänyt jäädä tutkimaan aluetta tarkemmin. Ja niinhän se äijä sitten sinne jäi ja meiltä loppui aika.
Opetus: Lue koiraa ja tue koiraa!

2. Koe 19.5. Jättö
Ensimmäinen maalimies oli pörröisellä pressulla peitetty henkilö, joka istui kuusen alla. Maalihenkilön lähellä oli ilmeisesti hirven tai peuran läjä. Hupi kävi maalimiehellä ja kierimässä siinä kakkaläjässä (en tiedä kummassa järjestyksessä), tuli sitten minun luokse pahan hajuisena ja sen näköisenä, että on tehnyt löydön, mutta ei ilmaissut. Lähetin sen uudestaan ja nyt meni ihan hyvin, mutta se katsottiin kuitenkin jätöksi. Saimme tehdä kokeen loppuun ja loppu menikin tosi hyvin. Kaikki maalimiehet löytyi ja aikaakin jäi vielä kymmenen minuuttia.
Opetus: Harjoittele erilaisia ja erilailla peitettyjä maalimiehiä. Harjoittele maastossa, jossa on runsaasti metsän eläimiä.

3. Koe 18.6. Virheilmaisu
Hupi ilmaisi pyyn, elävän maassa räpiköivän linnun poikasen.
Opetus: Harjoittele maastossa, jossa on paljon maassa pesiviä lintuja ja muitakin metsän eläimiä.

Tästä voi siis tehdä sen johtopäätöksen, että harjoittelemme liian kaupunkimaisissa metsissä, joissa ei ole riittävästi luonnon eläimiä. Siispä nyt suuntaamme syrjemmälle oikeisiin metsiin hankkimaan kokemusta häiriöeläimistä.

Tuleeko jollekin mieleen jotain muuta mitä en nyt itse huomaa?

maanantai, 20. kesäkuuta 2011

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen... maassa

Kuva: Wikipedia
Koko talvi ollaan Hupin kanssa pelastuskoirajuttuja harjoiteltu ja keväällä olin vahvasti sitä mieltä, että nyt on koira valmis loppukokeeseen. Käytiin kokeessa huhtikuussa. Käytiin kokeessa toukokuussa. Ja aina tuli joku juttu, jonka vuoksi suoritus hylättiin.

Koska olin näköjään kehittänyt tästä itselleni lähes pakkomielteen ja ainoa koe ennen syyskuuta oli Kajaanissa, ilmoitin meidät Kajaanin kokeeseen. Aviomies onneksi suostui lähtemään kuskiksi ja kaveriksi tälle yli tuhannen kilometrin reissulle. Sillä ehdolla tietysti, että ajetaan Suomussalmen kautta ja käydään katsomassa kuuluisia talvisodan taistelupaikkoja. Jokaiselle jotakin.

Koe oli hyvin järjestetty ja paikalla oli mukava ja rento tunnelma, ihmiset olivat kivoja ja ystävällisiä. Ja tarjoilukin oli kunnossa; kahvia, pullaa, leipää, makkaraa. Kokeesta jäi hyvä ja positiivinen olo, vaikka... ei se mennyt vieläkään läpi. Kävi nimittäin niin, että Hupi löysi pyyn.

Koe alkoi hyvin. Ensimmäinen maalimies nostettiin hienosti. Hetken taas etsittyään Hupi tuli toisen kerran ilmaisemaan. Tällä kertaa ilmaisu ei ollut aivan sellainen kuin olisin toivonut ja kysyinkin Hupilta "Oletko varma?". Se veti narusta tosi kovin "Kyllä". Ei sitten muuta kuin näytölle ja vauhdilla sinne juostiinkin. "Maalimiehellä" Hupi jäi seisomaan häntä heiluen ja maahan tuijottaen, niin kuin se löydölle tulleessaan tekee. Ihmettelin, että mihin maan alle se maalimies on haudattu kun mitään ei näy. Sitten huomasin, että siinähän pomppi vielä lentokyvytön pyyn poikanen. Hupi katseli vuoron perään minua ja sitä lintua ja näytti hyvin ylpeältä tästä löydöstä. Yhtään se ei halunnut sitä lintua vahingoittaa, halusi vain minulle näyttää minkälaisen jännän jutun oli löytänyt. Meidän koesuoritus kuitenkin loppui sitten siihen.

Aamulenkillä Raatteentiellä talvisodan taistelupaikalla
MAASTOETSINNÄN HAKUKOE
Loppukoe/päivä

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: Hyvä
2. Ohjaajan toiminta: Erinomainen

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: Erinomainen
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: Erinomainen, -, -
3. Virheilmaisu: Koira ilmaisi pyyn

HYLÄTTY: virheilmaisu
Testaaja: Mia Halonen