Paluu arkeen

Paluu arkeen ja normaaliin harjoittelemiseen alkoi rakennusetsintätreenillä.

Tällä kertaa oltiin ammattikoulun kellarissa. Ensimmäinen maalimies oli lämpöisessa ja siistissä huoneessa sellaisen surisevan härvelin takana. Kivasti meni, ei haitannut surina.

Toinen oli pimeässä huoneessa seinän vieressä rengaspinon päällä. Tällaiset on olleet Hupille aina vaikeita, mutta hyvin se jaksoi tehdä töitä ja tarkentaa.

Kolmas ja neljäs olivat pimeässä pölyisessä kellarissa, jossa oli maalattia. Täälläkin joutui vähän töitä tekemään, mutta rohkeasti ja itsenäisesti toimii pieni koira.

Kaikki maalimiehet olivat suorapalkalla.

Talven aikana Hupi on kehittynyt tässä rakennusetsinnässä hurjan paljon. Se toimii itsenäisemmin ja jaksaa pitkään tarkentaa vaikeitakin piiloja eikä tule heti apua hakemaan.

Hyvää Joulua!

Hyytävän kylmää

Täytyy kyllä olla aika hullu sellaisen, joka lähtee jouluaatonaattona 25 asteen pakkasessa treenaamaan. No, me Hupin kanssa lähdettiin ja tuli sinne metsään yksi toinenkin hullu meille kaveriksi.

Koska oli tosiaan hyytävän kylmä, päätin ottaa Hupille vain nopean ja helpon ilmaisutreenin. Koska oli niin kylmä, Hupilla oli päällä lämpöiset haalarit eikä treeniliiviä niin kuin yleensä. En tiedä johtuiko siitä vai siitä, että meitä oli harjoitukessa vain kaksi eikä isoa porukkaa niin kuin yleensä vai jostain ihan muusta, mutta Hupin oli aluksi todella vaikea keskittyä tähän harjoitukseen. Ihan kuin se ei olisi lainkaan tajunnut että nyt ollaan treenaamassa eikä lenkillä. Kolmannen maalimiehen jälkeen homma vihdoin lähti jotenkuten käyntiin. Ja pari viimeistä meni sitten jo ihan kivasti.

Kyllä näköjään tällaista helppoa perustreeniäkin pitäisi tehdä paljon useammin.

Autokorjaamolla

Tämän kertainen rakennusetsintäharjoitus pidettiin suuressa hallissa ammattikoulun autokorjaamolla. Hupin ensimmäinen maalimies makasi seinän vieressä "pöydällä", noin metri lattiapinnan yläpuolella. Nämä maasta irti olevat on aina olleet Hupille aika vaikeita. Tätä vaikeutti vielä maalimiehen vieressä oleva auto, jossa sisällä haukkuivat koirat. Ei tehnyt Hupin mieli mennä ihan sen auton viereen. Aika pitkään etsittyään, se kuitenkin pystyi keskittymään sen sen verran, että löysi maalimiehen.

Toinen maalimies oli sisällä pakettiautossa. Tämä oli helppo.

Kolmas oli semmoisessa suurista työkalupakeista tehdyssä sokkelossa. Tämä oli hurjan vaikea. Hupi juoksi labyrintissa edes takaisin, mutta ei vaan osunut oikeaan väliin. Välillä se jo meinasi luovuttaa ja tuli minun viereen istumaan sanoen: "En löydä". Yritin olla liikaa auttamatta. Otin askeleen kohti labyrinttiä, mutta en vilkaissutkaan koiraan, jotta se oppisi itsenäisesti työskentelemään. Pitkän, pitkän tarkentamisen jälkeen Hupi lopulta osui oikeaan koloon ja siitä ihan hurja palkka.

Neljäs oli yläkerrassa baaritiskin alla. Lähetin Hupin yksin ylös. Se kävi tarkistamassa kauimmankin nurkan, mutta ei hoksannut sitä baaritiskiä. Lähetin uudestaan ja nyt se kävi vain pyörähtämässä siinä ihan lähellä. Pakko oli sitten itsekin kiivetä rappuset ylös ja sitten Hupi jo heti huomasikin missä se äijä kyykki.

Ja koko harjoituksen ajan meillä oli valot pois eli pimeetä treenattiin samalla. Kiva treeni ja hieno paikka.

Talvikuvia

Varpaita palelee

Muusa kiitää

Hupi

Hupi iltapesulla

Tiedättehän sadun prinsessasta ja herneestä...

Miehiä

Viimeksi maastotreenissä Hupilla oli vaikeuksia ilmaista miehiä, miesmaalimiehiä. Ensimmäisen luona se kävi monta kertaa, ennen kuin ilmaisi sen ja toisen sitten ilmaisi pelkästä hajusta. Niinpä tänään harjoittelimme vain miesten kanssa. Löysin kolme mukavaa miestä treenikaveriksi. Jokainen sai mennä piiloon kaksi kertaa.

Ensimmäisenä Ari, hyvin meni, sitten Eki, hyvin. Kolmantena Jon, joka ei ole koskaan ennen treenannut meidän kanssa. Hupi tuli taas ilmaisemaan ennen kuin oli käynyt maalimiehellä perillä asti. Lähetin uudestaan ja nyt meni ihan hyvin. Sitten taas Ari hyvin, Eki hyvin ja viimeiseksi vielä Jon, hyvin.

Ei meillä näissä miehissä mitään ongelmaa olekaan. Kiva treeni kumminkin.

Kaksittain

Tänään harjoiteltiin koirahäiriöitä tienvarsitreeninä. Siis sellaista, että kaksi koiraa työskentelee samanaikaisesti, toinen etsii tien toista laitaa ja toinen toista.

Hupi sai parikseen suursnautseri Bean. Kun ennen treenin alkua odoteltiin vuoroamme, olisi Hupi halunnut mennä Beaan tutustumaan. Mutta kun lähdettiin töihin, unohtui toinen koira kokonaan ja aivan upeesti Hupi keskittyi vaan omaan työskentelyyn.

Oikein hyvä mieli jäi tästä treenistä, vaikka olikin aivan hyytävän kylmä.

Rakennuksia, rakennuksia

Näin talvella ja kylmällä on kiva treenata sisällä lämpimässä. Tällä kertaa oltiin rakennuksessa, jossa oli pari suurehkoa varastoa ja sosiaalitilat.

Hupin ensimmäinen maalimies oli semmoisen putkihässäkän takana, semmoista pientä taipuvaa putkea kasoittain edessä ja maalimies niiden takana. Aika hyvin Hupi on jo oppinut kulkemaan tällaisella epätasaisella heiluvalla alustalla. Ei sen kauaa tarvinnut miettiä, kun se jo reippaasti loikki siitä yli maalimiehelle.

Toinen maalimies oli suihkukopissa verhon takana. Hienosti meni tämäkin.

Kolmas makasi seinän vieressä hyllyllä suurin piirtein Hupin pään korkeudella. Tämä oli vaikea, niin kuin aina nämä, jotka on reilusti irti maasta. Kyllä se sieltä löytyi, mutta kauan piti tarkentaa. Näitä on harjoiteltava paljon enemmän.

Viimeinen oli varastohyllyjen välissä pahvilaatikoiden takana. Hyvä ja helppo.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Itsenäisyyspäivän vastaanotto eli perinteinen koko yön kestävä rakennusetsintäharjoitus järjestettiin tänä vuonna rakennusyhtiön toimisto- ja varastorakennuksissa. Luvassa olisi lämpimiä ja kylmiä kohteita; toimistotiloja, konehalli, varastohalleja sekä tavaraa täynnä olevia vinttejä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 49 koiraa ja meidän oli jaettu kahdeksaan 6-7 koirakon ryhmiin.

Meidän ryhmän ensimmäinen alue oli lämmin toimistotila. Otin Hupille kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli perimmäisessä huoneessa pöydän takana. Hyvin meni. Toinen oli wc-kopissa käytävällä, jossa oli useita vessoja vierekkäin. Jostain syystä Hupi kävi moneen kertaan tarkistamassa kaikki muut kopit paitsi sen, jossa maalimies istui. Lopulta se sitten osui oikeaankin koppiin ja tuli ilmaisemaan. Kun pyysin näytölle se juoksikin viereiseen koppiin. Kovin se väitti, että tuossa se maalimies istuu vaikkei sitä näykään. Hassu koira. Osasi se lopulta viedä minut sinne oikeaankin paikkaan.

Koska oltiin suoriuduttu niin nopeasti tästä alueesta otettiin vielä toinenkin kierros, jokaiselle yksi maailmies. Hupin maalimies meni pieneen kaappiin, sellaiseen pukukoppikaappiin. Aika vaikea, mutta löytyi kuitenkin huolellisen tarkentamisen jälkeen.

Meidän seuraava alue oli osittain ulkona ja osittain pienessä kylmässä varastorakennuksessa, joka oli täynnä savua. Ensimmäinen maalimies oli ulkona semmoisessa sokkelossa. Hienosti Hupi takensi. Toinen oli varastokatoksessa pöydän päällä. Ihan helppo. Kolmas oli sisällä sankan savun keskellä peräkärryssä makaamassa. Hyvin löytyi sekin.
Kolmas alue aamuyöstä oli lämmin varastohalli sekä siihen liittyvät sosiaalitilat yläkerrassa. Ensimmäinen maalimies oli hallissa moottoripyörien takana, hyvin meni. Sitten ritiläkierreportaita reippaasti ylös. Seuraavaksi pienehkö varastohuone, joka oli täynnä kaikenlaista veneilykamaa, purjeita, pelastusliivejä ja fendareita. Maalimies oli nurkassa kaiken tämän rojun takana. Vähän Hupia jännitti kulkea siitä yli, mutta hyvin se voitti kuitenkin pelkonsa. Kolmas maalihenkilö oli makaamassa saunan ylälauteella. Se oli tosi vaikea. Hupi kävi saunassa monta kertaa, mutta ei vaan uskonut, että se on siellä. Pyysin maalimiestä nousemaan istumaan niin, että jalat on keskilauteella ja kun Hupi ylettyi nuuskimaan maalimiehen varpaita, se vihdoin uskoi, että kyllä se siellä on.

Neljäs alue oli suuri kylmä vintti, jonne mentiin jyrkkiä kapeita rappuja. Ensimmäinen maalimies istui ikkunalaudalla. Kun Hupi huomasi sen, se näytti tosi hämmästyneeltä: siis noin helppo! Toinen maalimies oli hallin puolivälissä pahvilaatikkoröykkiön takana. Vähän Hupia taas jännitti kulkea huojuvan alustan yli, mutta hienosti se tälläkin kertaa voitti pelkonsa. Kolmas maalimies istui hallin perällä hyllyn alla. Hyvin meni sekin.Kello olikin jo melkein kuusi aamulla. Tähän oli hyvä lopetta ja lähteä kotiin nukkumaan. Kiva ja antoisa treeni. Kiitos kaikille mukaville treenikavereille!

Kaikki kuvat: Kalle Tuulos

Piilosilla

Hupilla oli metsätreenissä tänään kolme piiloa ja neljä maalimiestä. Halusin nähdä miten se reagoi, jos samassa piilossa onkin kaksi ihmistä.

Ensimmäisenä löytyi Ari, joka istui yksin kuusen alla. Jostain syystä Hupi kävi Arin luona kaksi kertaa ennen kuin tuli kertomaan. Mikäköhän siinäkin oli?

Seuraavaksi löytyi tytöt, jotka kahdestaan supatti kallion takana. Hupi oli ihan innoissaan, kaksi maalimiestä yhdellä kertaa! Jee! Tästä tulee varmaan tuplapalkkakin! Ja tulihan siitä hyvä palkka. Hienosti meni ja ilmaisukin oli hyvä.

Kolmas maalimies oli Eki. Tässäkin oli joku käsittämätön härö ja Hupi tuli ilmaisemaan ennen kuin oli käynyt Ekin luona. Kun pyysin näytölle, ei se ollutkaan ihan varma minne piti mennä. "Jossain täällä päin..." se sanoi. Lähetin uudestaan etsimään ja nyt meni ihan hyvin.

Mikähän tässä nyt oikein oli? Kaksoispiilo meni hyvin, mutta miesten kanssa oli ongelmia. Täytyy varmaankin harjoitella paljon enemmän mies maalimiehiä.

Muusakin oli mukana treenissä. Muusan mielestä oli ihan hirveän epäilyttävää se, että ihmiset kyykkii pimeässä metsässä puskien takana. Mitä ne oikein aikoo? Varmaankin vaanivat siellä pikkukoiria ja hyökäävät kohta kimppuun!

Muusa haukkui ensin maalimiehet vähän matkan päästä. Hieno haukkuilmaisu ;). Sen jälkeen se tosi varovaisesti kävi hakemassa niiltä makupaloja. Koko ajan se piti minua silmällä, etten vaan jätä sitä yksin niiden hämärien tyyppien kanssa.