Mikä mättää?

Olemme Hupin kanssa nyt kolme kertaa käyneet pelastuskoirien maastoetsinnän loppukokeessa hakemassa hylätyn tuloksen. Nyt on pakko pysähtyä miettimään, että mikä tässä oikein mättää. Mikä meni pieleen ja mitä meidän täytyy vielä kesä harjoitella.


1. Koe 10.4. Yksi maalimies jäi löytymättä
Muusan pennut olivat syntyneet edellisenä päivänä ja edellinen yö oli valvottu pimeäkokeessa, joten oltiin molemmat sekä Hupi että emäntä aika väsyneitä. Näin, että Hupi oli saanut hajun, mutta ei pystynyt tarkentamaan. Jatkoimme silti vaan matkaa vaikka olisi pitänyt jäädä tutkimaan aluetta tarkemmin. Ja niinhän se äijä sitten sinne jäi ja meiltä loppui aika.
Opetus: Lue koiraa ja tue koiraa!

2. Koe 19.5. Jättö
Ensimmäinen maalimies oli pörröisellä pressulla peitetty henkilö, joka istui kuusen alla. Maalihenkilön lähellä oli ilmeisesti hirven tai peuran läjä. Hupi kävi maalimiehellä ja kierimässä siinä kakkaläjässä (en tiedä kummassa järjestyksessä), tuli sitten minun luokse pahan hajuisena ja sen näköisenä, että on tehnyt löydön, mutta ei ilmaissut. Lähetin sen uudestaan ja nyt meni ihan hyvin, mutta se katsottiin kuitenkin jätöksi. Saimme tehdä kokeen loppuun ja loppu menikin tosi hyvin. Kaikki maalimiehet löytyi ja aikaakin jäi vielä kymmenen minuuttia.
Opetus: Harjoittele erilaisia ja erilailla peitettyjä maalimiehiä. Harjoittele maastossa, jossa on runsaasti metsän eläimiä.

3. Koe 18.6. Virheilmaisu
Hupi ilmaisi pyyn, elävän maassa räpiköivän linnun poikasen.
Opetus: Harjoittele maastossa, jossa on paljon maassa pesiviä lintuja ja muitakin metsän eläimiä.

Tästä voi siis tehdä sen johtopäätöksen, että harjoittelemme liian kaupunkimaisissa metsissä, joissa ei ole riittävästi luonnon eläimiä. Siispä nyt suuntaamme syrjemmälle oikeisiin metsiin hankkimaan kokemusta häiriöeläimistä.

Tuleeko jollekin mieleen jotain muuta mitä en nyt itse huomaa?