Hupsutuksia

Kuinkas sitten kävikään

2011-12-25T18:44:00.000+02:00

Voi, mikä hylätty blogi täältä löytyykään...

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika katsoa taaksepäin menneeseen vuoteen. Vuoden alussa asetin Hupille tavoitteeksi pääsyn hälyryhmään ja TK1:n. Muusan tavoitteena oli oppia kulkemaan taluttimessa nätisti rähjäämättä.

Muusa on oppinut kulkemaan nätimmin. Enää se ei rähjää ihmisille, ei bussipysäkillä tuijottajille, ei polkupöyräilijöille, ei skeittaajille, ei kiljuville lapsille. Se ei rähjää koirille, jos ne ei tuijota eikä rähise. Mutta jos vastaan tulee toinen koira väärällä ilmeellä liian läheltä, silloin ei Muusa aina pysty itseään hillitsemään vaan päästää irti sisäisen petonsa ja se on kamalaa kuunneltavaa. Muusa on siis kyllä edistynyt, mutta paljon treenattavaa riittää vielä ensi vuodellekin.

No, kuinkas sitten kävikään Hupin tavoitteiden... ei ihan tavoitteet täyttyneet. Hupin kanssa käytiin kyllä pelastuskoirien haun loppukokeissa usemmankin kerran, mutta menestys ei ollut päätä huimaava. Tokokokeissakin käytiin pari kertaa, hakemassa 2.tuloksia. Ei siis päästy vielä hälyryhmään eikä saatu sitä TK1:stäkään.

Mikä tässä sitten oikein meni vikaan? Täytyy kävellä peilin eteen ja käydä vakava keskustelu itsensä kanssa. Vikahan ei ole koirassa vaan kouluttajassa, niin kuin aina. Suurin ongelma on todennäköisesti se, että olen tällainen hätähousu. En malta tehdä pohjatyötä kunnolla, vaan muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen, kiiruhdan jo vauhdilla eteenpäin ja teen liian vaikeita harjoituksia. Meidän treenit ei myöskään ole olleet kovin hyvin suunniteltuja. Treenailen vähän sitä sun tätä enkä aina oikein itsekään tiedä miltä lopputuloksen pitäisi näyttää.

Yritän nyt opiskella asioita ja kehittyä paremmaksi kouluttajaksi. Keväällä sitten katsotaan miten olen onnistunut. Mitään tavoitteita ensi vuodelle en varmaankaan uskalla asettaa...

Hupin Messut

2011-08-21T18:20:00.001+03:00

Viikonloppuna Turussa järjestettiin suuret yleismessut. Messuilla oli myös pelastuskoiranäytös, jossa me Hupin kanssa esiinnyttiin.

Tila, jossa esitys pidettiin, oli hyvin pieni, yleisö oli aivan vieressä samoin papukaijayhdistyksen osasto. Lisäksi meidän isäntä meni piilon taakse piiloon kuvaamaan. Häiriöitä siis aika reippaasti. Hupi etsi ensin isännän pari kertaa ja kun se ei kelvannut kävi se sitten hakemassaä maalimiehen.

En kyllä tiedä ymmärsikö kukaan tästä esityksestä yhtään mitään, mutta tulipa ainakin treenattua vähän erilaisissa olosuhteissa.

Vihdoinkin onnistuu!

2011-08-17T09:13:00.001+03:00

Vettä satoi aivan kaatamalla, kun me Hupin kanssa lähdettiin rauniokokeeseen. Mietin, että mitähän tästäkin tulee, ei tuulen virettäkään ja vettä kuin saavista kaatamalla.

Paikallaoloon pyysin Hupille alustan, ettei ihan vesilätäkössä tarvis maata. Aika turha oli kuitenkin se alusta. Kaatosateessa sekin oli litimärkä jo muutamassa sekunnissa. Korvat luimussa ja silmät sirrillään Hupi kuitenkin hienosti makasi pakolliset kolme minuuttia siinä märällä alustalla.

Kaksi kertaa olen mokannut tämän peruskokeen jättämällä jonkun nurkan alueesta tarkistamatta. Kaksi kertaa mulle on sanottu, että koira olis osannut, jos olisin antanut sille mahdollisuuden. Nyt päätin, että kuljen itse alueen ympäri melkein reunoja pitkin ja annan koiran ihan rauhassa työskennellä siellä keskellä. Ilmeisen onnistunut suunnitelma, koska noin kahdeksan minuutin kuluttua siitä kun liikkeelle lähdettiin, oli Hupi löytänyt kaikki kolme maalimiestä! Jes! Kyllä olin tyytyväinen!

Viimeisen maalimiehen lähellä oli toisessa piilossa vastapaistettua pekonia. Hupi oli kovasti kiinnostunut siitä pekonista ja tuli mulle kertomaan, että tuolla olis jotain kivaa. Se ei kuitenkaan, onneksi, kertonut sitä niin kuin se kertoo löydettyään ihmisen. Lähetin sen uudestaan alueelle etsimään ja se työskenteli jonkun aikaa ennen kuin tuli ilmaisemaan maalimiehen. Ilmaisu ei ollut kovin vahva ja vähän epäröin onko se todella tehnyt löydön. Onneksi kuitenkin hyväksyin sen ja viimeinenkin ukko saatiin nostettua ylös. Muilta osin koe meni ihan erinomaisesti :-)

VÄESTÖNSUOJELUN RAUNIOKOE
PERUSKOE

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: erinomainen
2. Ohjaajan toiminta: erinomainen

B KOIRA
1. Tottelevaisuus: on
2. Paukkuarkuus: ei
3. Melun ja savun arkuus: ei
4. Koiran ohjattavuus alueella: erinomainen
5. Selviytyminen esteistä: erinomainen
6. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1) erinomainen 2) erinomainen 3) hyvä

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: erinomainen, loistava suoritus!

HYVÄKSYTTY
Testaaja: Caarin Matsson

Matkalla pohjoiseen

2011-08-02T14:27:00.001+03:00

Tunturiin lähdössä

Huipulla!

... ja sitten toiselta puolen alas

Kukkulan kuningas

... ja kuningatar

Vaelluksen jälkeen väsyttää

Sopuli!

Vien emännälle tän. Se tietää mitä näille kuuluu tehdä.

Voi ei! Muusa tappoi mun sopulin.

Mikäs tunturin pikkueläin se tämä on?

Etsi kuvasta pihakoira

Lapset kävi kylässä

2011-07-23T23:41:00.014+03:00

Hupin ja Muusan poika Ossi Raahesta ja tytär Lilli tuosta melkein naapurista kävivät äitiä ja iskää moikkaamassa.

Ossi ja Lilli ja hirveän kuuma päivä

Hupi ei antanut lasten riehua vaan meni heti väliin, kun leikki yltyi vähänkin rajummaksi

Muusakin voi ottaa rennosti, kun ei ole enää vastuuta lapsista

Komea poika Ossi

Kiitos kuvista Lillin emännälle Elisalle. Ja molempien pentujen perheille kiitos mukavasta perjantai päivästä. Tulkaa toistekin.

Koiranäyttelyssä

2011-07-17T20:29:00.005+03:00

Hupi kävi Pöytyällä näyttelyssä. Sieltä saatiin serti ja roppi ja koira oli muutenkin oikein nätti.

Tötteröpää

2011-07-14T21:35:00.001+03:00

Muusan lapset on nyt tehty ja viime maanantaina Muusa kävi sterilisaatioleikkauksessa, näin on elämä helpompaa Hupinkin kanssa. Ja muutenkin.

Samalla poistettiin jalasta siihen talven aikana ilmestynyt möykky. En tiedä mikä se möykky oikein oli eikä tiennyt eläinlääkärikään. Siksi pyysin, että se lähetetään patologille tutkittavaksi. Tulokset saadaan parin viikon päästä.

Olin tehnyt Muusalle haalarin, joka suojaa mahan, ettei tarvitsisi käyttä sitä kamalaa kauluria, mutta kun nyt tuli leikkaushaava jalkaankin, oli pakko laittaa kauluri kaulaan. Vähän liiankin nopeasti Muusa oppi sen kanssa kulkemaan ja juoksemaan ja hyppäämään sänkyynkin, vaikkei se yhtään saisi riehua ja hyppiä, ettei haavat repeä. Miten tuommoisen hyppyrotan saa pysymään maanpinnalla?

Ellun kanat

2011-06-28T09:27:00.001+03:00

Vieläkin olen vaan pohtinut sitä mikä meillä tässä kevään aikana on oikein mennyt harjoittelussa pieleen. Suurin ongelma ei varmaan kuitenkaan ole ne kaupunkimetsät vaan minun oma "pakko saada tuloksia!" -asenne ja liika yrittäminen. Treenaaminen ei ole enää ollut hauskaa yhdessä puuhastelua vaan tiukkaa suorittamista.

Olen jopa unohtanut sen miksi me treenataan. Mehän harjoitellaan tosi toimia varten, että voisimme olla apuna oikeasti kadonneiden ihmisten etsinnöissä. Me ei harjoitella kokeita varten! Jos vielä ei olla valmiit niin sitten harjoitellaan lisää ja rennolla asenteella. Katsotaan ensi vuonna uudestaan miltä näyttää.

Nyt kuitenkin pidetään vähän lomaa. Ollaan vaan kuin ellun kanat, käydään pitkillä lenkeillä, käydään uimassa ja rentoudutaan jokainen omalla tavallaan.

Muusa ottaa aurinkoa

Hupi rakastaa jalkapalloa

Mikä mättää?

2011-06-21T12:20:00.023+03:00

Olemme Hupin kanssa nyt kolme kertaa käyneet pelastuskoirien maastoetsinnän loppukokeessa hakemassa hylätyn tuloksen. Nyt on pakko pysähtyä miettimään, että mikä tässä oikein mättää. Mikä meni pieleen ja mitä meidän täytyy vielä kesä harjoitella.

1. Koe 10.4. Yksi maalimies jäi löytymättä
Muusan pennut olivat syntyneet edellisenä päivänä ja edellinen yö oli valvottu pimeäkokeessa, joten oltiin molemmat sekä Hupi että emäntä aika väsyneitä. Näin, että Hupi oli saanut hajun, mutta ei pystynyt tarkentamaan. Jatkoimme silti vaan matkaa vaikka olisi pitänyt jäädä tutkimaan aluetta tarkemmin. Ja niinhän se äijä sitten sinne jäi ja meiltä loppui aika.
Opetus: Lue koiraa ja tue koiraa!

2. Koe 19.5. Jättö
Ensimmäinen maalimies oli pörröisellä pressulla peitetty henkilö, joka istui kuusen alla. Maalihenkilön lähellä oli ilmeisesti hirven tai peuran läjä. Hupi kävi maalimiehellä ja kierimässä siinä kakkaläjässä (en tiedä kummassa järjestyksessä), tuli sitten minun luokse pahan hajuisena ja sen näköisenä, että on tehnyt löydön, mutta ei ilmaissut. Lähetin sen uudestaan ja nyt meni ihan hyvin, mutta se katsottiin kuitenkin jätöksi. Saimme tehdä kokeen loppuun ja loppu menikin tosi hyvin. Kaikki maalimiehet löytyi ja aikaakin jäi vielä kymmenen minuuttia.
Opetus: Harjoittele erilaisia ja erilailla peitettyjä maalimiehiä. Harjoittele maastossa, jossa on runsaasti metsän eläimiä.

3. Koe 18.6. Virheilmaisu
Hupi ilmaisi pyyn, elävän maassa räpiköivän linnun poikasen.
Opetus: Harjoittele maastossa, jossa on paljon maassa pesiviä lintuja ja muitakin metsän eläimiä.

Tästä voi siis tehdä sen johtopäätöksen, että harjoittelemme liian kaupunkimaisissa metsissä, joissa ei ole riittävästi luonnon eläimiä. Siispä nyt suuntaamme syrjemmälle oikeisiin metsiin hankkimaan kokemusta häiriöeläimistä.

Tuleeko jollekin mieleen jotain muuta mitä en nyt itse huomaa?

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen... maassa

2011-06-20T08:47:00.004+03:00

Kuva: Wikipedia

Koko talvi ollaan Hupin kanssa pelastuskoirajuttuja harjoiteltu ja keväällä olin vahvasti sitä mieltä, että nyt on koira valmis loppukokeeseen. Käytiin kokeessa huhtikuussa. Käytiin kokeessa toukokuussa. Ja aina tuli joku juttu, jonka vuoksi suoritus hylättiin.

Koska olin näköjään kehittänyt tästä itselleni lähes pakkomielteen ja ainoa koe ennen syyskuuta oli Kajaanissa, ilmoitin meidät Kajaanin kokeeseen. Aviomies onneksi suostui lähtemään kuskiksi ja kaveriksi tälle yli tuhannen kilometrin reissulle. Sillä ehdolla tietysti, että ajetaan Suomussalmen kautta ja käydään katsomassa kuuluisia talvisodan taistelupaikkoja. Jokaiselle jotakin.

Koe oli hyvin järjestetty ja paikalla oli mukava ja rento tunnelma, ihmiset olivat kivoja ja ystävällisiä. Ja tarjoilukin oli kunnossa; kahvia, pullaa, leipää, makkaraa. Kokeesta jäi hyvä ja positiivinen olo, vaikka... ei se mennyt vieläkään läpi. Kävi nimittäin niin, että Hupi löysi pyyn.

Koe alkoi hyvin. Ensimmäinen maalimies nostettiin hienosti. Hetken taas etsittyään Hupi tuli toisen kerran ilmaisemaan. Tällä kertaa ilmaisu ei ollut aivan sellainen kuin olisin toivonut ja kysyinkin Hupilta "Oletko varma?". Se veti narusta tosi kovin "Kyllä". Ei sitten muuta kuin näytölle ja vauhdilla sinne juostiinkin. "Maalimiehellä" Hupi jäi seisomaan häntä heiluen ja maahan tuijottaen, niin kuin se löydölle tulleessaan tekee. Ihmettelin, että mihin maan alle se maalimies on haudattu kun mitään ei näy. Sitten huomasin, että siinähän pomppi vielä lentokyvytön pyyn poikanen. Hupi katseli vuoron perään minua ja sitä lintua ja näytti hyvin ylpeältä tästä löydöstä. Yhtään se ei halunnut sitä lintua vahingoittaa, halusi vain minulle näyttää minkälaisen jännän jutun oli löytänyt. Meidän koesuoritus kuitenkin loppui sitten siihen.

Aamulenkillä Raatteentiellä talvisodan taistelupaikalla

MAASTOETSINNÄN HAKUKOE
Loppukoe/päivä

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: Hyvä
2. Ohjaajan toiminta: Erinomainen

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: Erinomainen
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: Erinomainen, -, -
3. Virheilmaisu: Koira ilmaisi pyyn

HYLÄTTY: virheilmaisu
Testaaja: Mia Halonen

Lämpöisiä kesäpäiviä

2011-06-10T08:48:00.001+03:00

Kyllä kesä on ihana ja uiminen koirien kanssa niin kivaa!

Kiitos mukavasta retkestä Elisa, Markus, Hippu ja Lilli!

Aurinkoista kesää kaikille!

Apua, vesipedot saavuttaa mut! Vai onko se vesipelastuskoira?

Kuva: Elisa Reunanen

Lilli lähti

2011-06-08T12:13:00.001+03:00

Niin se sitten lensi viimeinenkin pentu pesästä. Haikeaa oloa helppottaa se, että Lilli muutti tuttuun perheeseen toisen pihakoiran kaveriksi tähän aika lähelle ja tiedän, että tulen näkemään sitä usein. Ekat treffit on jo sovittu huomiselle.

Viron Voittaja 2011

2011-06-07T08:38:00.001+03:00

Hupi kävi Tallinnassa Viron Voittaja näyttelyssä ja tuli voittajana kotiin!

EEW -11

Kuva: Mia Satamo

Pojat lähti maailmalle

2011-06-05T08:44:00.002+03:00

Niin ne pojat sitten lähtivät maailmalle.

Dome (Leonard) muutti Turun keskustaan tuohon ihan muutaman kilometrin päähän. Toivottavasti nähdään usein.

Ossi (Lawrence) lähti lapsiperheeseen Raaheen asti. Lupasivat onneksi tulla kesällä käymään.

Censsi (Lancelot) muutti Keravalle lasten kaveriksi. Toivottavasti vielä nähdään suloista Censsiäkin.

Kun Hupikin oli lähetenyt viikonlopuksi Tallinnaan, vietettiin me täällä kotona rauhallinen lauantai-ilta ihan vaan tyttöjen kesken.

Viimeinen viikko

2011-06-03T22:34:00.000+03:00

Pennut täyttävät huomenna kahdeksan viikkoa ja pojat lähtevät uusiin koteihinsa. Lilli on meidän kanssa vielä muutaman päivän.

Tällä viikolla olemme autoilleet lähes joka päivä. Ollaan käyty kavereiden luona tapaamassa erinäköisiä koiria. On vierailtu maalla ja kaupungissa, tulivatpa pennut mukaan pihisten tottelevaisuuskoulutukseenkin, kuunteluoppilaiksi vain.

Ekalle reissulle otettiin äiskä ja iskä mukaan

Tutustuttiin mustaan partaeläimeen

Välillä reissaaminen väsyttää

Koirakoulussa

Ulkoilua

2011-05-31T15:24:00.000+03:00

Monen kylmän sadepäivän jälkeen vihdoin paistaa aurinko ja päästään kunnolla ulkoilemaan.

Censsi (Lancelot)

Leonard

Lawrence

Lilli

Jalkapallohuligaanit Leonard, Lilli ja Lawrence

Hupi ja Lilli puutöissä

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Lawrence, Censsi ja Lilli

Lilli

Censsi ja Leonard

Hupi ja Leonard

Muusa, Lilli ja Leonard

Mun oma rakas Muusa

Muusan tulivuoret 1 v.

2011-05-30T21:31:00.000+03:00

Onnea Capu, Nemo, Noppa ja Paxi!

Rauniokoe

2011-05-26T12:20:00.000+03:00

VÄESTÖN SUOJELUN RAUNIOKOE
PERUSKOE

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: erinomainen
2. Ohjaajan toiminta: lisää kokemusta

B KOIRA
1. Tottelevaisuus: on
2. Paukkuarkuus: ei
3. Melun ja savun arkuus: ei, hieman paineistuu
4. Koiran ohjattavuus alueella: on
5. Selviytyminen esteistä: on
6. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1) erinomainen 2) erinomainen 3)

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: hyvä

HYLÄTTY syy: ei löytänyt viimeistä
Testaaja: Stina Törnblom

Lillin kotona

2011-05-25T14:19:00.000+03:00

Pennut kävivät porukalla tutustumassa Lillin tulevaan kotiin.

Kiitos kuvista Lillin perheelle.

Kaulapannat

2011-05-24T16:55:00.001+03:00

Pennut totuttelivat tänään uusiin kaulapantoihin, inhottaviin kutittaviin pantoihin.

Lancelot

Lawrence

Leonard

Lilyann

Viralliset kuvat

2011-05-23T17:20:00.000+03:00

Pennut täyttivät lauantaina kuusi viikkoa ja sen kunniaksi Elisa tuli meille ja yritettiin ottaa oikein viralliset kuvat, mikä ei ollutkaan aivan helppoa.

Lord Lancelot

Lord Lawrence ei suostunut seisomaan

Lady Lilyann oli aivan väsynyt ja olis halunnut mennä nukkumaan

Lord Leonard poseeraa

Muusan X:t 2 vuotta!

2011-05-22T17:23:00.000+03:00

Muusan X-pennut täyttävät tänään 2 vuotta!

Onnea Lola, Armi ja Saga!

Kuvat lainattu Kennel Yacatiksen sivuilta

Muusa kiipee

2011-05-21T19:50:00.001+03:00

Muusa on kyllä sellainen elukka, että sitä ei mitkään esteet pidättele. Muusahan saa noin kolmessa sekunnissa auki kevythäkin vetoketjut, se osaa avata kaikki ovet, jotka saa auki rynkyttämällä, painamalla tai nostamalla jotain. Se hyppää tai kiipeää vaikka minkälaisen esteen yli, jos asia on tärkeä.

Tästä vaan lähdetään kiipeemään

Sitten huipulla ponnistus ja hyppy alas

Hoh hoijaa tätä tokoilua

2011-05-21T13:36:00.002+03:00

Onks ihan pakko ilmoittaa itsensä ihan kaikkiin mahdollisiin kokeisiin ja kisoihin just silloin kun on pennutkin kotona? Ja voisko niihin kokeisiin vähän harjoitellakin etukäteen? Tai ollaanhan me vähän harjoiteltu, mutt aika vähän. Jos harjottelis vähän enemmän, sais varmaan vähän parempia tuloksiakin.

Hoh hoijaa, käytiin siis Hupin kanssa tokokokeessa hakemassa taas kakkostulos. Jäi sellainen olo, että mikään ei mennyt oikein putkeen. Sellaista epämääräistä hapuilua vaan koko koe. Oli kyllä tosi kova puuskittainen tuuli. Ne, jotka tuntee Hupin tietää, että sitä häiritsee ihan kamalasti kun tuuli menee korviin. Ei tätä kaikkea voi kuitenkaan laittaa pelkästään tuulen syyksi vaan kyllä suurin syy huonoon menestykseen on harjoituksen puute. Nyt kyllä harjoittelen kunnolla ennen kuin ilmoittaudun seuraavaan kokeeseen.

TOTTELEVAISUUSKOE
Alokasluokka

1 Luoksepäästävyys 10
2 Paikalla makaaminen 9 (jouduin antamaan toisen käskyn)
3 Seuraaminen kytkettynä 7 (perusasennot ihan hukassa)
4 Seuraaminen taluttimetta 7½
5 Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 (jäi seisomaan)
6 Luoksetulo 10
7 Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
8 Estehyppy 8 (ennakoi perusasennon)
9 Kokonaisvaikutus 8

Pisteitä yhteensä 149 ja 2. tulos
Tuomari: Tuija Sere

Riiviöt

2011-05-20T18:56:00.000+03:00

Nyt ne alkaa olla kyllä varsinaisia riiviöitä...

Ne kiipee jo yläkertaankin

Ne häiritsee siivoomista

Ne puree varpaita

Ne ruttaa kaikki matot

Ne vetää pöytäliinat alas

Ne rikkoo kaikki lelut ja lelukorinkin

Ne tappelee koko ajan

On ne kyllä välillä söpöjäkin, rottakoirat

Jättö, taas...

2011-05-19T17:33:00.001+03:00

Ajattelin, etten viitsi tästä kokeesta mitään edes kirjoittaa, mutta tässä nyt sitten kuitenkin tulos. Ja Hupihan kävi ekalla maalimiehellä kaksi kertaa ennen kuin tuli ilmaisemaan. Ja se on siis jättö. Muuten koe meni tosi hyvin.

MAASTOETSINNÄN HAKUKOE
LOPPUKOE/ päivä

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: hyvä
2. Ohjaajan toiminta: erinomainen

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: erinomainen
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1) tyydyttävä 2) erinomainen 3) erinomainen

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: hyvä

HYLÄTTY: maalimiehen jättö
Testaaja: Caarin Mattsson

Ulos

2011-05-17T14:42:00.000+03:00

Jos vain säät sallii, pyrimme joka päivä edes vähän ulkoilemaan.

isä vahtii lapsia

Äiskä, nyt saat selkäsaunan!

Tyttöjen juttuja

Tutustutaan maan ihmeisiin

melkein koko perhe kasassa

Haa, mikä keltainen saalis!

Iskä, leikitään!

Hyökkäys

Se kuuluisa jalkapallo

Hui Kauhistus!

2011-05-16T09:02:00.001+03:00

Vaikka Hupi ja Muusa ovat molemmat laukausvarmoja eivätkä muutenkaan mitenkään ääniherkkiä ja vaikka pennut asuvat meidän olohuoneessa, joka ei ole aivan hiljainen paikka, soittelen niille päivittäin Hui Kauhistus -levyä. Levyllä on ukkosmyrkyn jyrinää sekä tuulen ja sateen ääniä, ilotulitusten pauketta, vihellystä ja ujellusta ja kolmannessa osiossa erilaisten aseiden laukauksia.

Alla olevassa kuvassa pennut kuuntelevat ilotulitusta. Muusa vähän katselee nurkassa olevaan kaiuttimeen päin, että mistä toi ääni tulee, pennut eivät reagoi juuri millään lailla. Hyvä!

Pennut ulkoilee

2011-05-11T18:25:00.000+03:00

Juomatauko

isin tyttö

Kasanukkujat

Äidin poika

Hupin tokokoe

2011-05-10T22:54:00.018+03:00

Hupi hupsukoira kävi tottelevaisuuskokeessa. Pari pientä mokaa meille kävi, mutta muuten meni oikein kivasti.

Ensimmäinen moka tapahtui paikallamakuussa. Kun liikkeenohjaaja sanoi "käsky", Hupi katseli keskittyneesti jotain kivaa kehän ulkopuolella eikä lainkaan kuullut mitä sille puhuin. Niinpä me sitten tällä kertaa otettiin paikalla istuminen. Hyvinhän Hupi sen pari minuuttia siinä istui, muttei siitä mitään pisteitä saanut.

Toinen moka tapahtui luoksetuloliikkeen jälkeen, kun Hupi päätti käydä kehän ulkopuolella merkkaamassa yhden puskan. En tiedä oliko se turhautunut, kun kunnon palkkaa ei tullut vaikka teki hienosti töitä ja päätti sitten itse palkita itsensä näin vai johtuiko se siitä, että treeneissä usein palkkaan sitä luoksetulosta pallolla. Onnistuneen suorituksen jälkeen se sitten saa juosta sen pallonsa kanssa pari kierrosta ympäri kenttää ja käydä merkkaamassa pusikot kentän laidalla.

Joka tapauksessa kokonaisuuteen olen oikein tyytyväinen. Tuomari oli aika tiukka eikä antanut kymppejä kuin aivan nappisuorituksista, niin kuin tietysti kuuluukin. Tarkoitan, että ei ollut mikään lepsu äijä vaan tiukka sillai reilulla ja hyvällä tavalla. Tykkäsin. Lopuksi tuomari sanoi meille, että olisi halunnut antaa kokonaisvaikutuksesta kympin, mutta se puskien merkkailu tiputti sitä aika rajusti.

TOTTELEVAISUUSKOE
Alokasluokka

1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makaaminen 0
3. Seuraaminen kytkettynä 9½
4. Seuraaminen taluttimetta 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
6. Luoksetulo 9
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
8. Estehyppy 8
9. Kokonaisvaikutus 5

Yhteensä 146 pistettä ja 2. tulos
Tuomari: Ralf Björklund

Pennut muuttaa

2011-05-09T17:33:00.005+03:00

Koska pentulaatikko on nyt käynyt selvästi liian pieneksi, ovat pennut muuttaneet uuteen suurempaan aitaukseen. Päiväsaikaan meidän ollessa kotona niillä on käytössään koko alakerta, mutta yöksi ne laitetaan turvallisesti omaan aitaukseen.

Ajattelin laittaa aitaukseen pesämökiksi kissan boxin. Mietin, että hyvinhän neljä pientä pihakoiraa sinne mahtuu. En tajunnut, että Muusa haluaa vieläkin nukkua niiden kanssa. Pikkasen näytti ahtaalta. Piti siis hankkia isompi pesälaatikko.

Hupi aluksi vähän jännitti pentuja ja jopa väisti niitä, jos ne tulivat liian lähelle. Sitten se keksi tuoda niille leluja. Siinäpä olikin kiva yhteinen miehekäs homma, kun yhdessä leijonaa metsästettiin.

Hupi pitää myös järjestystä yllä ja on heti poliisina paikalla, jos joku jossain rähähtää.

Pojat, pojat! Eipäs tapella!

Hylky putki jatkuu

2011-05-07T16:47:00.000+03:00

No niin, tänään meillä Hupin kanssa oli sitten peruskoe raunioilla. Hupi lähti töihin tosi innokkaasti ja hienosti se nostikin kaksi ensimmäistä maalimiestä. Sitten taas itse kämmäsin. Jotenkin mulla oli semmoinen olo, että se kolmas maalimies on jossain savukoneen ja lapiomiehen vieressä ja jäin hinkkaamaan sitä aluetta, No, ei se ollu ihan siinä ja sitten meiltä jo loppuikin aika. Niinpä ohjaajan virheen takia saatiin sitten hylätty tästäkin kokeesta.

VÄESTÖNSUOJELUN RAUNIOKOE
Peruskoe

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: Hyvä
2. Ohjaajan toiminta: Tyydyttävä
- Ohjaaja ei saa päättää missä maalimiehet ovat
- tue koiraa, voit liikkua sinne mistä enemmän kiinnostunut

B KOIRA
1. Tottelevaisuus: on
2. Paukkuarkuus: ei
3. Melun ja savun arkuus: ei
4. Koiran ohjattavuus alueella: hyvä
5. Selviytyminen esteistä: erinomainen
6. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1) hyvä 2) hyvä

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: hyvä

HYLÄTTY: yksi maalimies jäi, koska ohjaajan kulku ei kattanut sitä aluetta

Voi voi, tiistaina meillä olis tokokoe. Uskallanko sinne edes mennä, kun nyt ei oikein mikään tunnu onnistuvan?

Reviiri laajenee

2011-05-06T10:12:00.000+03:00

Koko jengi: Lancelot, Lilyann, Lawrence ja Leonard

Kasanukkujat menossa nukkumaan

Tyypillinen tilanne: Leo ja Lilli kiusaa Lorea ja Lancea

Lancelot ja Leonard

Lawrence ja Leonard, takakana Lilyann

Lawrence

Lancelot ja Lawrence

Leonard

Rottakoirat Leo ja Lore

rottakoira Lawrence


Yhtenä päivänä Leo ja Lilli päätti, että nyt riitti laatikkoelämä. Me lähetään maailmalle.


Ensin Muusa käski Hupin pysyä kaukana...

... mutta leppyi aika nopeasti ja Hupi sai tutustua pentuihin

Oho, liukkaat lattiat (Leo ja Lance)

Leonard löysi rotan

Rottakoirat Leo ja Lance

Hupi toi Lillille lelun

Luonnetesti

2011-05-01T21:03:00.001+03:00

Hupi kävi luonnetestissä ja sillä todettiin olevan 172 pisteen laukausvarma luonne. Tuo ihmisen kohti hyökkääminen oli sille aika rankka juttu. Muilta osin homma sujui ilman mitään ihmettelemistä.

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Kuvapäivitys pennuista

2011-04-29T10:00:00.001+03:00

Pennut kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Ne ottavat jo muutamia horjuvia askelia ja hiukan jo leikkivät ja painivat keskenään. Muusa käy mielellään jo pitemmillä lenkeilläkin, mutta kotona olleessaan se edelleen viettää lähes kaiken ajan pentulaatikossa.

Sinisilmäiset

2011-04-22T19:21:00.000+03:00

Keskiviikkona Leonardin silmät olivat auenneet ja torstai-iltana pentulaatikossa oli jo neljä sinisilmäistä sulokuonoa.

10 päivää

2011-04-19T09:02:00.019+03:00

Pentulaatikossa kaikki hyvin! Pennut kasvaa ja pulkistuu edelleen vauhdilla ja hyvin tasaisesti. Nyt kymmenen päivän ikäisinä kaikki painavat noin 500 g.

Tässä vielä muutamia viikonloppuna otettuja kuvia. Ja tuostakin ovat jo selvästi kasvaneet...

Lancelot ja Leonard

Lilyann ja Lawrence

Äidin kainalossa

Muusa ottaa rennosti

1 viikkoiset

2011-04-16T11:46:00.001+03:00

Tänään pennut täyttävät viikon! Niillä on vielä silmät ja korvat kiinni eivätkä ne tee muuta kuin syövät ja nukkuvat ja kasvavat. Ne tosiaan kasvavat aivan silmissä, kaikki ovat viikossa tuplanneet oman painonsa. 200 grammaisina syntyneet pikkurääpäleet painavat nyt kaikki jo yli 400 g.

Neljän ensimmäisen päivänä aikana Muusa ei suostunut lainkaan poistumaan pentulaatikosta. Jouduin jopa kantamaan sen pihalle, että se saisi käytyä asioillaan. Keskiviikkoiltana se sitten yllättäen ilmoitti meille, että nyt vois lähtee lenkille. Siitä lähtien olen aamuin illoin sen kanssa pienen lenkin tehnyt. Ja lenkin jälkeen sillä aina on taas hirmuinen kiire pentujen luo.

Hupi saa katsoa pentuja metrin parin päästä. Sen lähemmäs Muusa ei anna sen tulla. Tänä aamuna Muusa oli lähtenyt yksin käymään pihalla ja pentuhuoneen ovi oli jäänyt auki. Hupi meni katselemaan pentuja siihen metrin päähän mihin sillä on lupa mennä. Hetken niitä katseltuaan se juoksi keittiöön ja haki semmoisen nahkaisen puruluun ja tiputti sen hyvin varovaisesti laidan yli pentulaatikkoon. Sen jälkeen se peruutti taas sinne omalle katselupaikalleen. Ilmeisesti sekin jollain lailla haluaisi osallistua pentujen hoitoon.

Bio Sensor

2011-04-13T11:12:00.000+03:00

Eilen alkoi pennuilla Bio Sensor -käsittely. Alunperin Yhdysvaltain armeijan kehittämän Bio Sensor-ohjelman tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista ensimmäisten elinviikkojen aikana ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen.

Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta ja samalla menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa.

Bio Sensor-ohjelman on tutkittu vaikuttavan pentujen kehitykseen muun muassa seuraavilla alueilla:

- hermoston varhaisempi kehitys
- parempi kardiovaskulaarinen (aerobinen) suorituskyky
- parempi vastustuskyky fyysisille sairauksille
- parempi ongelmanratkaisukyky

Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Ohjelmaa ei toisteta useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi ja jokainen osio kestää 3-5 sekuntia:

Pystyasento (pää ylös)
Pentua pidellään kämmenten välissä pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.

Pystyasento (pää alas)
Kuten edellä, mutta pää alaspäin.

Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä.

Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä

Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, kylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos yrittää ryömiä pois alustalta.

Loppukoe

2011-04-10T20:59:00.000+03:00

Sunnuntai aamuna klo 01.25 alkoi Hupin ja minun osuus pelastuskoirien haku-loppukokeen pimeäosuudessa. Hupi näytti tekevän ihan hyvin töitä ja pari kertaa näytti jopa siltä, että se olisi käynyt maalimiehelläkin, mutta ei vaan tullut ilmaisemaan.

Ja olihan se maalimiehellä sitten käynytkin, jopa kaksi kertaa, mutta jätti sen aina vaan sinne metsään. Eipä ole meille tällaistakaan ennen sattunut. Miettiköhän Hupi vain Muusaa ja pentuja eikä oikein jaksanut keskittyä töihinsä.

A OHJAAJA:
1. Etsintäsuunnitelma: hyvä
2. Ohjaajan toiminta: erinomainen

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: erinomainen
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: jätti maalimiehen kaksi kertaa, muista ei hajuakaan

Hylätty
Testaaja: Sari Koivunen

Rankka viikonloppu takana

Sunnuntaina iltapäivällä meillä oli sitten loppukokeen päiväosuus. Huomasin heti, että Hupi oli aika vaisu ja väsyneen oloinen. Se ei tehnyt töitä lainkaan sillä innolla kuin yleensä. Kaksi ensimmäistä maalimiestä kuitenkin löytyi aika hyvin.

Sitten Hupi singahti jonnekin, oli selkeästi saanut hajun ihmisestä. Se kuitenkin tuli takaisin sen näköisenä, että ei löytynytkään. Viisas ohjaaja olisi jäänyt tarkentamaan tätä aluetta, mutta tyhmä ja väsynyt vaan jatkoi matkaansa ja sinne se äijä sitten jäi. Voi että harmittaa tommoinen oma mokailu!

A OHJAAJA
1. Etsintäsuunnitelma: hyvä, hyvin katoit alueen
2. Ohjaajan toiminta: hyvä, lue koiraasi ja jää tarkentamaan kun tarpeen

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: hyvä
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1) hyvä, 2) hyvä

C OHJAAJA JA KOIRA
1. Yleisarvosana: hyvä

Hylätty, syy: yksi maalimies jäi löytymättä
Testaaja: Anja Kopio

Pentujen esittelyt

2011-04-10T11:31:00.000+03:00

Muusan supistukset alkoivat lauantaina iltapäivällä klo 13.00. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen klo 15.50 vihdoin syntyi ensimmäinen pentu; kaunis tyttö Lady Lilyann, paino 240 g.

Melkein heti sen jälkeen klo 16.02 syntyi tumma poikapentu; Lord Leonard, paino 210 g

Klo 16.33 toinen poika; Lord Lawrence, paino 224 g

Klo 17.13 syntyi viimeinen pentu, kolmas poika; Lord Lancelot, paino 226 g.

Muusa hoiti synnytyksen rauhallisesti ja kokeneesti, puri kalvot rikki ja napanuorat poikki, nuoli pennut puhtaaksi ja söi istukat. Nyt se on täydellisesti omistaunut vain pennuilleen.

Jos äiti on lady, Lady in Black, niin kyllähän pennutkin silloin on ladyja ja lordeja.

Ne on täällä!

2011-04-09T20:15:00.000+03:00

Hupin ja Muusan rakkauslapset syntyivät tänään iltapäivällä. Kolme komeaa poikaa ja yksi suloinen prinsessa.

Hupin ja Venlan pennut 1 v.

2011-04-06T09:59:00.005+03:00

Hupi ja lapset

Onnea Vellu, Eppu ja Bamsu!

Eppu

Vellu

Bamsu

Kolme viimeistä kuvaa lainattu Kennel Yacatikselta.

Pentulaatikko

2011-04-04T15:09:00.001+03:00

Pentulaatikko on nyt haettu kellarista. Muusa ilmoitti Hupille heti, että tää on sitten mun pesälaatikko. Pysy sä vaan siellä sohvallas.

Hupihan on niin kiltti, että se ei ilmoittele Muusalle mitään. Muusakin saa tulla sohvalle päivystämään ja lepuuttamaan mahaansa sohvan selkänojalla.

Hupi näyttäisi toipuvan aika hyvin taudistaan. Tänään se on jo syönyt vähän ja aamulenkillä Muusa valitti, että me Hupin kanssa kuljetaan liian kovaa. Ihan kivasti Hupi siis jaksaa jo liikkuakin, ei ihan normaalilla hypervauhdillaan, mutta aika reippaasti kumminkin.

Koiranpoika sairastaa

2011-04-03T09:22:00.001+03:00

Torstaina alkoi oksentelu ja ripuli, perjantaina tärinä ja vapina, lauantaina sitten nousi kuume ja lähdettiin lääkäriin.

Tippa niskassa

Suolistotulehdus oli diagnoosi. Laitettiin tippa niskaan ja saatiin pahoinvoinninestolääkettä, mahansuojalääkettä, antibioottia ja ravintolisä. Ruuaksi parin viikon ajan vain keitettyä riisiä ja vähärasvaista, mietoa lihaa kuten kanaa tai pakastekalaa.

Onneksi ei ole mikään tarttuva tauti eli Muusalle ja pennuille ei tästä ole mitään vaaraa.

On se...

2011-03-29T08:17:00.002+03:00

... jo aika paksu ja pari viikkoa vielä pitäisi mahaa kasvatella.

Hallintaa hallissa

2011-03-28T12:42:00.001+03:00

Hyvän pelastuskoiran tulee osata...

... pitää hyvä kontakti ohjaajaan

... pitkäkestoinen paikallaolo ryhmässä

... paikallaolo häirittynä

... pysyä paikalla, vaikka kuvaaja ryömisi melkein syliin

... valoakin nopeampi luoksetulo

... gimme five

... treenata iloisella mielellä

Kuvat: Kaisa Jokela

Päivän kuva

2011-03-21T08:51:00.001+02:00

Muusa ja sen masu

Halli

2011-03-17T09:20:00.002+02:00

Syksyn ja talven aikana on meidän tokoilu jäänyt surkean vähäiselle, oikeastaan ihan nollille. Kevätauringon virkistämänä päätin ryhdistäytyä ja vuokrasin treeniaikaa lämpimästä hallista.

Paikallamakuu ryhmässä

Halli oli aika pieni, mutta lämmin ja viihtyisä. Ja tärkeintä kaikista, yksi seinä oli kokonaan peiliä. Tämä on ihan ehdoton juttu, kun harjoittelee perusasentoa ja seuraamista yksin.

Otin molemmat koirat mukaan. Toinen sai odottaa häkissä sillä aikaa kun toinen treenasi. Hyvää harjoitusta varsinkin Hupille, jolle tuntui olevan aika vaikeaa odottaa rauhallisesti kun Muusa treenaa. Treenattiin ihan lyhyissä pätkissä, että kummankaan ei tarvinnut kauaa häkissä odotella.

Hupin kanssa muisteltiin alokasluokan liikkeitä. Hyvin Hupi näytti ne muistavan vaikkei ole puoleen vuoteen mitään tehtykään.

Muusa harjoitteli perusasentoa ja kontaktissa seuraamista. Muusan kontakti on aivan upea! Uutena juttuna otettiin merkille lähettäminen. Se ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Muusa ymmärsi sen niin, että pitää juosta merkille ja kaataa se.

Muusa menee laatikkoon

2011-03-16T20:07:00.003+02:00

Piti ottaa videopätkä, siitä miten koira naksutellaan laatikkoon. Muusa kuitenkin oppi tämän vähän liian nopeasti.

Hupin kanssa ollaankin sitten harjoiteltu tätä jo kolme päivää ja eilen se ensimmäisen kerran hoksasi, että etutassut voi laittaa laatikkoon. Välillä Hupilla menee aivan hermo, kun se ei ymmärrä mitä sillä laatikolla oikein pitää tehdä. Se puree, raapii ja potkii sitä niin, että laatikko lentelee päin seiniä.

Ihana kevätpäivä

2011-03-15T13:00:00.000+02:00

Aivan ihana aurinkoinen kevättalven päivä. Käytiin koirien kanssa meren jäällä juoksemassa.

Hupi aina hupsuttelee

Muusa

Onko se tiine vai ei? Mitäs veikkaatte?

Tavoitteet 2011

2011-03-14T08:06:00.000+02:00

Nyt kun ilmat tästä lämpenee ja motivaatio koirien kanssa treenamiseenkin taas paranee, ajattelin ihan julkisesti tähän laittaa meidän tämän vuoden tavoitteet:

HUPI:
Toko: TK1 (tarvitaan siis vielä kaksi ykköstulosta alokasluokasta)
Pelastuskoira: Hälykelpoisuus (tarvitaan hyväksytty tulos maastosta loppukokeen päivä- ja pimeäosuuksista sekä peruskoe raunioilta)
BH-koe hyväksytysti läpi (iik, onkohan liikaa luvattu... tää sitten vasta syksyllä)

MUUSA:
Opettelee kulkemaan rähjäämättä remmissä vaikka kuka tulis vastaan.

Ootellaan, ootellaan

2011-03-02T15:44:00.000+02:00

Astumisesta on nyt kulunut kolme viikkoa. Vielä en osaa sanoa Muusan tiineydestä yhtään mitään.

Väinö, vanha tietäjäkissa, varmaan kertoo Hupille miten asia on...

Pentujen tekoa

2011-02-13T14:17:00.002+02:00

Viime syksynä Hupi pääsi vanhingossa astumaan Muusan ihan juoksun loppuvaiheessa tai ilmeisesti juoksu oli silloin jo ohi, koska pentuja ei sitten tullutkaan. Muusa kuitenkin toivoi pentuja niin kovin, että kehitti maailman uskottavimman valeraskauden. Se pullistui niin, ettei valjaat enää menneet kiinni ja sen nisätkin turposi aikamoisiksi. Minä kun olen tottunut suoraviivaisiin uroksiin ja kun kerran oli se astuminenkin tapahtunut, niin uskoin melkein loppuun asti, että Muusa on tiineenä. Onneksi ei kuitenkaan ollut, koska kesäpennut on paljon kivempia.

Nyt meillä on sitten koko viikko astuttu ihan luvallisesti oikeaan aikaan ja monta kertaa.

FI MVA

2011-01-23T12:48:00.001+02:00

Muusa sai viikonloppuna Turun Winter Dog Showssa kolmannen sertinsä ja on nyt sitten FI MVA.

Autohallissa

2011-01-09T20:34:00.002+02:00

Oltiin taas autokorjaamolla ihmisiä etsimässä. Halli pimeäksi ja ensimmäinen maalimies kuorma-auton lavalle. Tätä tarkennettiin jonkin aikaa, sitten Hupi hyppäsi lavalle. Seuraava oli "dieselhuoneessa" moottoreiden takana, helppo.

Sitten tuli paljon tyhjiä huoneita, jotka kaikki yritettiin järjestyksessä tarkistaa. Hupi oli aivan varma, että siinä viimeisessä huoneessa on joku. Se kiersi ja kiersi huonetta, se nuuskutti oikein ääneen. Se tarkista kaikki pöytien aluset, se hyppäsi pari kertaa pöydälle. Se tuli ulos ja meni taas heti takaisin. En tiedä oliko siellä joku voimakas haju vai luuliko se, että siellä on pakko jonkun olla, kun emäntä vaan seisoo siinä ovella.

Kun se lopulta oli päättänyt, että siinä huoneessa ei ketään ole, se jatkoi etsimistä hallissa ja heti löysikin maalimiehen seinän vierestä työkalupakin päältä. Viimeinen maalimies oli yläkerrassa semmoisella parvella, jonne piti kulkea ritilälattian yli. Ei mitään vaikeutta, hienosti meni.

Tokoa hallissa

2011-01-08T08:02:00.002+02:00

Vuokrattiin kahden kaverin kanssa Raisiosta pikkuinen halli tokotreenejä varten. Kyllä meillä onkin ollut ihan luvattoman pitkä tauko tässä tokoilussa.

Hupin kanssa otettiin ensin kolmen minuutin paikallaolo. Tää on aina ollut Hupilla varma ja niin oli nytkin.

Sitten seuraamista lyhyissä pätkissä. Hallissa oli yhdellä seinällä koko seinän pituinen peili. Kyllä oli kiva, kun kerrankin pystyi kävelemään ihan suorassa ja silti näki miten koiran menee. Ja oikein kivasti se menikin. Kontaktikin pysyi ihan yllättävän hyvin.

Muutamia noutoja yritettiin myös ottaa, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Hupi kyllä noutaa oikein hyvin, mutta tiputtaa sen kapulan sitten aina minun jalkoihin. Nyt siis harjoitellaan kapulan pitämistä, kapula suussa istumista.

Muusa harjoitteli ihan ensin luoksepäästävyyttä. Pyysin sitä istumaan minun vieressä perusasennossa ja "tuomarit" tuli kyykkimään siihen sen viereen. Ensimmäiselle se sanoi hiljaa "murrrr". Pyysin sitä vielä hetken istumaan minun vierellä ja sitten päästin sen itse tutustumaan "tuomariin", nyt ei enää tehnytkään mieli murrata. Tehtiin tätä vielä muutaman kerran eri henkilöiden kanssa eikä mitään murinoita kuulunut.

Muusan kanssa harjoiteltiin myös paikallamakuuta, kestoa noin kaksi sekuntia. Muusa menee maahan hienosti ja nopeasti, se pysyy maassa kun menen siihen metrin päähän, mutta heti kun taas lähestyn sitä, se nousee ylös. Kotona se pysyy hyvin maassa, mutta halli oli ilmeisesti niin jännä, että ei vaan pystynyt. Nyt siis lisää tätä harjoitusta, että itse kuljen edes takaisin siinä koiran vierellä, kun se on maassa.

Muusa harjoitteli myös seuraamista. Se kulkee kyllä minun mukana, mutta jos otan namipaloja käteen muuttuu seuraaminen sellaiseksi pomppimiseksi. Siispä Muusan kanssa seuraamista ihan lyhyitä matkoja namit taskussa, ei kädessä.

Ilmaisua ja kestoa

2011-01-06T08:26:00.009+02:00

Koska metsässä on nyt niin paljon lunta ja väkisinkin aina jää jäljet siihen mistä maalimies on piiloon juossut, harjoittelimme vain ilmaisua. Helppoja piiloja muutamia metrejä polun vieressä, matkaa piilolle n. 20 metriä.

Kun Hupi tuli ilmaisemaan yritin itse olla joka kerta mahdollisimman erilainen; lähdin kävelemään umpihankeen, nojailin puuhun, kumarruin eteenpäin, kävelin poispäin jne. Kun ensimmäisen kerran kävelin pois, Hupi vähän hämmentyi. Se kaarsi minun eteen ja jäi hetkeksi miettimään, että mitäs nyt; mamma kävelee pois ja narukin on väärällä puolella. Hetken mietittyään, se kuitenkin päätti toimia ja hyvä niin. Kaikki muut 13 maalimiestä menikin oikein hyvin. Ja hienosti jaksoi noinkin monta ihan peräkkäin.

Tarkentamista

2011-01-03T08:12:00.027+02:00

Rakennusetsintä taas autokorjaamolla. Ensimmäinen maalimies istui pimeässä hallissa traktorissa. Tämä oli aika vaikea, koska ilma ei liikkunut minnekään. Sinnikkäällä tarkentamisella kuitenkin löytyi. Toinen oli ylhäällä semmoisen autonnostotelineen päällä. Helppo. Kolmas työkalupakkien sokkelossa, töitä piti tehdä, mutta ei kovin paha. Viimeinen pakettiauton takaosassa. Vähän ensin jännitti hypätä sinne ylös, mutta aika nopeasti koira rohkaisi mielensä.

Kun tiedän missä maalimies on, mutta Hupi ei sitä ei sitä ole vielä pystynyt tarkentamaan, jään siihen johonkin lähistölle seisomaan. Olen tällä vahingossa opettanut koiralle, että aina kun pysähdyn vähänkin pidemmäksi aikaa, maalimies on jossain lähellä ja sen täytyy alkaa kunnolla tarkentaa. Nyt sitten pysähtelin vähän väliä ja jäin seisomaan pitkäksikin aikaa tyhjien huoneiden oville, jotta Hupi itse päättäisi milloin huone on hyvin tarkistettu ja todettu tyhjäksi. Tosi tilanteessahan minä en tiedä missä se kadonnut henkilö on vaan koiran on opittavan tarkistamaan kunnolla kaikki alueet.

Uusi Vuosi 2011

2011-01-02T11:16:00.000+02:00

Vuosi 2011 otettiin vastaan Jennan, Kimmon, Mallan ja Sidin luona Porissa.

Hupi ja Sidi-kissa olivat nähneet viimeksi, kun Sidi oli vielä pikkupentu. Molemmat oli uteliaita ja toisistaan hyvin kiinnostuneita, mutta samalla kumpaakin vähän jännitti. Vuorotellen hiippailivat toistensa perässä. Hassuja.

Malla halusi ehdottomasti olla pihalla katsomassa kun ilotulitukset alkoivat. Siinä se istuskeli meidän vieressä ja katseli taivaalle. Kun oikein kovaääninen raketti ammuttiin, oli sen pakko käydä tarkistamassa mihin se oikein putosi. Lintukoira.

Mihin se putosi?

Hupia kova paukuttelu vähän jännitti ja se halusi katsoa raketteja mieluummin sisältä. Varmasti ihan viisasta. Olen raunioilla huomannut, että Hupi on vähän ääniherkkä. Kovassa metelissä se kuormittuu aika paljon. Täytyy alkaa tehdä sen kanssa siedätysharjoituksia.

Sota alkaa! Pakoon!

Sidi

Koska Muusa ja Malla ovat molemmat melko ärhäköitä ämmiä, Muusa jäi kaupunkiin Mummin luokse. Ukin kuoleman jälkeen mummi on ollut vähän yksinäinen ja varsinkin tällaisina juhlapyhinä tulee helposti haikea olo. Mummikin oli iloinen kun sai kaverin. Olivat yhdessä katselleet ilotulituksia olohuoneen ikkunasta. Jännitin vähän etukäteen, että mitenhän Muusa oikein siihen paukutteluun suhtautuu. "Ei korvaansa lotkauttanut" sanoi mummi. Hyvä niin.

Paluu arkeen

2010-12-27T21:54:00.006+02:00

Paluu arkeen ja normaaliin harjoittelemiseen alkoi rakennusetsintätreenillä.

Tällä kertaa oltiin ammattikoulun kellarissa. Ensimmäinen maalimies oli lämpöisessa ja siistissä huoneessa sellaisen surisevan härvelin takana. Kivasti meni, ei haitannut surina.

Toinen oli pimeässä huoneessa seinän vieressä rengaspinon päällä. Tällaiset on olleet Hupille aina vaikeita, mutta hyvin se jaksoi tehdä töitä ja tarkentaa.

Kolmas ja neljäs olivat pimeässä pölyisessä kellarissa, jossa oli maalattia. Täälläkin joutui vähän töitä tekemään, mutta rohkeasti ja itsenäisesti toimii pieni koira.

Kaikki maalimiehet olivat suorapalkalla.

Talven aikana Hupi on kehittynyt tässä rakennusetsinnässä hurjan paljon. Se toimii itsenäisemmin ja jaksaa pitkään tarkentaa vaikeitakin piiloja eikä tule heti apua hakemaan.

Hyvää Joulua!

2010-12-24T18:05:00.000+02:00

Hyytävän kylmää

2010-12-23T19:06:00.020+02:00

Täytyy kyllä olla aika hullu sellaisen, joka lähtee jouluaatonaattona 25 asteen pakkasessa treenaamaan. No, me Hupin kanssa lähdettiin ja tuli sinne metsään yksi toinenkin hullu meille kaveriksi.

Koska oli tosiaan hyytävän kylmä, päätin ottaa Hupille vain nopean ja helpon ilmaisutreenin. Koska oli niin kylmä, Hupilla oli päällä lämpöiset haalarit eikä treeniliiviä niin kuin yleensä. En tiedä johtuiko siitä vai siitä, että meitä oli harjoitukessa vain kaksi eikä isoa porukkaa niin kuin yleensä vai jostain ihan muusta, mutta Hupin oli aluksi todella vaikea keskittyä tähän harjoitukseen. Ihan kuin se ei olisi lainkaan tajunnut että nyt ollaan treenaamassa eikä lenkillä. Kolmannen maalimiehen jälkeen homma vihdoin lähti jotenkuten käyntiin. Ja pari viimeistä meni sitten jo ihan kivasti.

Kyllä näköjään tällaista helppoa perustreeniäkin pitäisi tehdä paljon useammin.

Autokorjaamolla

2010-12-20T21:21:00.001+02:00

Tämän kertainen rakennusetsintäharjoitus pidettiin suuressa hallissa ammattikoulun autokorjaamolla. Hupin ensimmäinen maalimies makasi seinän vieressä "pöydällä", noin metri lattiapinnan yläpuolella. Nämä maasta irti olevat on aina olleet Hupille aika vaikeita. Tätä vaikeutti vielä maalimiehen vieressä oleva auto, jossa sisällä haukkuivat koirat. Ei tehnyt Hupin mieli mennä ihan sen auton viereen. Aika pitkään etsittyään, se kuitenkin pystyi keskittymään sen sen verran, että löysi maalimiehen.

Toinen maalimies oli sisällä pakettiautossa. Tämä oli helppo.

Kolmas oli semmoisessa suurista työkalupakeista tehdyssä sokkelossa. Tämä oli hurjan vaikea. Hupi juoksi labyrintissa edes takaisin, mutta ei vaan osunut oikeaan väliin. Välillä se jo meinasi luovuttaa ja tuli minun viereen istumaan sanoen: "En löydä". Yritin olla liikaa auttamatta. Otin askeleen kohti labyrinttiä, mutta en vilkaissutkaan koiraan, jotta se oppisi itsenäisesti työskentelemään. Pitkän, pitkän tarkentamisen jälkeen Hupi lopulta osui oikeaan koloon ja siitä ihan hurja palkka.

Neljäs oli yläkerrassa baaritiskin alla. Lähetin Hupin yksin ylös. Se kävi tarkistamassa kauimmankin nurkan, mutta ei hoksannut sitä baaritiskiä. Lähetin uudestaan ja nyt se kävi vain pyörähtämässä siinä ihan lähellä. Pakko oli sitten itsekin kiivetä rappuset ylös ja sitten Hupi jo heti huomasikin missä se äijä kyykki.

Ja koko harjoituksen ajan meillä oli valot pois eli pimeetä treenattiin samalla. Kiva treeni ja hieno paikka.

Talvikuvia

2010-12-19T13:45:00.003+02:00

Varpaita palelee

Muusa kiitää

Hupi

Hupi iltapesulla

Tiedättehän sadun prinsessasta ja herneestä...

Miehiä

2010-12-16T21:37:00.001+02:00

Viimeksi maastotreenissä Hupilla oli vaikeuksia ilmaista miehiä, miesmaalimiehiä. Ensimmäisen luona se kävi monta kertaa, ennen kuin ilmaisi sen ja toisen sitten ilmaisi pelkästä hajusta. Niinpä tänään harjoittelimme vain miesten kanssa. Löysin kolme mukavaa miestä treenikaveriksi. Jokainen sai mennä piiloon kaksi kertaa.

Ensimmäisenä Ari, hyvin meni, sitten Eki, hyvin. Kolmantena Jon, joka ei ole koskaan ennen treenannut meidän kanssa. Hupi tuli taas ilmaisemaan ennen kuin oli käynyt maalimiehellä perillä asti. Lähetin uudestaan ja nyt meni ihan hyvin. Sitten taas Ari hyvin, Eki hyvin ja viimeiseksi vielä Jon, hyvin.

Ei meillä näissä miehissä mitään ongelmaa olekaan. Kiva treeni kumminkin.

Kaksittain

2010-12-13T22:18:00.001+02:00

Tänään harjoiteltiin koirahäiriöitä tienvarsitreeninä. Siis sellaista, että kaksi koiraa työskentelee samanaikaisesti, toinen etsii tien toista laitaa ja toinen toista.

Hupi sai parikseen suursnautseri Bean. Kun ennen treenin alkua odoteltiin vuoroamme, olisi Hupi halunnut mennä Beaan tutustumaan. Mutta kun lähdettiin töihin, unohtui toinen koira kokonaan ja aivan upeesti Hupi keskittyi vaan omaan työskentelyyn.

Oikein hyvä mieli jäi tästä treenistä, vaikka olikin aivan hyytävän kylmä.

Rakennuksia, rakennuksia

2010-12-12T20:59:00.001+02:00

Näin talvella ja kylmällä on kiva treenata sisällä lämpimässä. Tällä kertaa oltiin rakennuksessa, jossa oli pari suurehkoa varastoa ja sosiaalitilat.

Hupin ensimmäinen maalimies oli semmoisen putkihässäkän takana, semmoista pientä taipuvaa putkea kasoittain edessä ja maalimies niiden takana. Aika hyvin Hupi on jo oppinut kulkemaan tällaisella epätasaisella heiluvalla alustalla. Ei sen kauaa tarvinnut miettiä, kun se jo reippaasti loikki siitä yli maalimiehelle.

Toinen maalimies oli suihkukopissa verhon takana. Hienosti meni tämäkin.

Kolmas makasi seinän vieressä hyllyllä suurin piirtein Hupin pään korkeudella. Tämä oli vaikea, niin kuin aina nämä, jotka on reilusti irti maasta. Kyllä se sieltä löytyi, mutta kauan piti tarkentaa. Näitä on harjoiteltava paljon enemmän.

Viimeinen oli varastohyllyjen välissä pahvilaatikoiden takana. Hyvä ja helppo.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto

2010-12-06T09:35:00.011+02:00

Itsenäisyyspäivän vastaanotto eli perinteinen koko yön kestävä rakennusetsintäharjoitus järjestettiin tänä vuonna rakennusyhtiön toimisto- ja varastorakennuksissa. Luvassa olisi lämpimiä ja kylmiä kohteita; toimistotiloja, konehalli, varastohalleja sekä tavaraa täynnä olevia vinttejä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 49 koiraa ja meidän oli jaettu kahdeksaan 6-7 koirakon ryhmiin.

Meidän ryhmän ensimmäinen alue oli lämmin toimistotila. Otin Hupille kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli perimmäisessä huoneessa pöydän takana. Hyvin meni. Toinen oli wc-kopissa käytävällä, jossa oli useita vessoja vierekkäin. Jostain syystä Hupi kävi moneen kertaan tarkistamassa kaikki muut kopit paitsi sen, jossa maalimies istui. Lopulta se sitten osui oikeaankin koppiin ja tuli ilmaisemaan. Kun pyysin näytölle se juoksikin viereiseen koppiin. Kovin se väitti, että tuossa se maalimies istuu vaikkei sitä näykään. Hassu koira. Osasi se lopulta viedä minut sinne oikeaankin paikkaan.

Koska oltiin suoriuduttu niin nopeasti tästä alueesta otettiin vielä toinenkin kierros, jokaiselle yksi maailmies. Hupin maalimies meni pieneen kaappiin, sellaiseen pukukoppikaappiin. Aika vaikea, mutta löytyi kuitenkin huolellisen tarkentamisen jälkeen.

Meidän seuraava alue oli osittain ulkona ja osittain pienessä kylmässä varastorakennuksessa, joka oli täynnä savua. Ensimmäinen maalimies oli ulkona semmoisessa sokkelossa. Hienosti Hupi takensi. Toinen oli varastokatoksessa pöydän päällä. Ihan helppo. Kolmas oli sisällä sankan savun keskellä peräkärryssä makaamassa. Hyvin löytyi sekin.
Kolmas alue aamuyöstä oli lämmin varastohalli sekä siihen liittyvät sosiaalitilat yläkerrassa. Ensimmäinen maalimies oli hallissa moottoripyörien takana, hyvin meni. Sitten ritiläkierreportaita reippaasti ylös. Seuraavaksi pienehkö varastohuone, joka oli täynnä kaikenlaista veneilykamaa, purjeita, pelastusliivejä ja fendareita. Maalimies oli nurkassa kaiken tämän rojun takana. Vähän Hupia jännitti kulkea siitä yli, mutta hyvin se voitti kuitenkin pelkonsa. Kolmas maalihenkilö oli makaamassa saunan ylälauteella. Se oli tosi vaikea. Hupi kävi saunassa monta kertaa, mutta ei vaan uskonut, että se on siellä. Pyysin maalimiestä nousemaan istumaan niin, että jalat on keskilauteella ja kun Hupi ylettyi nuuskimaan maalimiehen varpaita, se vihdoin uskoi, että kyllä se siellä on.

Neljäs alue oli suuri kylmä vintti, jonne mentiin jyrkkiä kapeita rappuja. Ensimmäinen maalimies istui ikkunalaudalla. Kun Hupi huomasi sen, se näytti tosi hämmästyneeltä: siis noin helppo! Toinen maalimies oli hallin puolivälissä pahvilaatikkoröykkiön takana. Vähän Hupia taas jännitti kulkea huojuvan alustan yli, mutta hienosti se tälläkin kertaa voitti pelkonsa. Kolmas maalimies istui hallin perällä hyllyn alla. Hyvin meni sekin.Kello olikin jo melkein kuusi aamulla. Tähän oli hyvä lopetta ja lähteä kotiin nukkumaan. Kiva ja antoisa treeni. Kiitos kaikille mukaville treenikavereille!

Kaikki kuvat: Kalle Tuulos

Piilosilla

2010-12-02T22:24:00.001+02:00

Hupilla oli metsätreenissä tänään kolme piiloa ja neljä maalimiestä. Halusin nähdä miten se reagoi, jos samassa piilossa onkin kaksi ihmistä.

Ensimmäisenä löytyi Ari, joka istui yksin kuusen alla. Jostain syystä Hupi kävi Arin luona kaksi kertaa ennen kuin tuli kertomaan. Mikäköhän siinäkin oli?

Seuraavaksi löytyi tytöt, jotka kahdestaan supatti kallion takana. Hupi oli ihan innoissaan, kaksi maalimiestä yhdellä kertaa! Jee! Tästä tulee varmaan tuplapalkkakin! Ja tulihan siitä hyvä palkka. Hienosti meni ja ilmaisukin oli hyvä.

Kolmas maalimies oli Eki. Tässäkin oli joku käsittämätön härö ja Hupi tuli ilmaisemaan ennen kuin oli käynyt Ekin luona. Kun pyysin näytölle, ei se ollutkaan ihan varma minne piti mennä. "Jossain täällä päin..." se sanoi. Lähetin uudestaan etsimään ja nyt meni ihan hyvin.

Mikähän tässä nyt oikein oli? Kaksoispiilo meni hyvin, mutta miesten kanssa oli ongelmia. Täytyy varmaankin harjoitella paljon enemmän mies maalimiehiä.

Muusakin oli mukana treenissä. Muusan mielestä oli ihan hirveän epäilyttävää se, että ihmiset kyykkii pimeässä metsässä puskien takana. Mitä ne oikein aikoo? Varmaankin vaanivat siellä pikkukoiria ja hyökäävät kohta kimppuun!

Muusa haukkui ensin maalimiehet vähän matkan päästä. Hieno haukkuilmaisu ;). Sen jälkeen se tosi varovaisesti kävi hakemassa niiltä makupaloja. Koko ajan se piti minua silmällä, etten vaan jätä sitä yksin niiden hämärien tyyppien kanssa.

Talvi tulee

2010-11-29T13:18:00.007+02:00

Muusa kävi ompelijalla ja sai uuden hienon takin. Olen oikein tyytyväinen, takki istuu tosi hyvin ja pysyy napakasti paikoillaan juostessa ja kaivaessakin. Tässä kuvassa se näyttää vähän hassulta, mutta oikeesti on hieno.Näillä pakkasilla ei edes noiden takkien kanssa kovin pitkiä lenkkejä voi tehdä. Tassut palelee ja Hupilla palelee myös reidet. Hupille hankittiin onneksi viime talvena pitkälahkeinen haalari ja tossut. Täytyykin kaivaa ne taas varastosta esille ja taitaa Muusakin päästä pian uudestaan vaateostoksille.Pihakoirille sopivinta hommaa näillä pakkasilla taitaa kumminkin olla lämpöisellä sohvalla loikoilu. Koska Muusa on meidän prinsessa, sillä pitää olla aina vähän paremmat nukkumapaikatkin.

Rengasvarikko

2010-11-21T20:59:00.003+02:00

Rakennusetsintäharjoitus pidettiin tänään rengasvarikolla, autonrenkaita pinoissa hyllyillä ja lattioilla sadoittain joka puolella.

Ensimmäinen maalimies oli kapean huoneen takaosassa renkaiden takana piilossa. Huoneen etuosan lattia oli peitetty pölykapseleilla. Koiran oli käveltävä tämän "kapselimeren" yli päästäkseen maalimiehelle. Ensin Hupia vähän jännitti, kun ne pölykapselit heilui ja tärisi, mutta koska se oli ainoa tie maalimiehelle, oli pakko uskaltaa.

Toinen maalihenkilö oli rengaspinojen keskellä. Sellaisessa paikassa, johon koira ei päässyt. Sen oli vain tarkennettava mahdollisimman lähelle. Hupi aivan itki ja vinkui: "Tiedän, että se on tuolla, mutta miten sinne pääsee". Hienosti teki töitä.

Kolmas oli kylmässä ja pimeässä hallissa istumassa rengaspinon päällä. Tämä oli hirmu vaikea. Pimeässä ne rengaspinot näytti vain yhtenäiseltä mustalta seinältä. Eihän seinällä voi ketään olla. Hupi etsi ja etsi, teki kovasti töitä pitkän aikaa, tarkisti kaikki nurkat moneen kertaan ja kävi välillä yläkerrassakin. Lopulta minun oli pakko auttaa sen verran, että pyysin tarkistamaan ne renkaat ja sieltähän se sitten löytyi.

Neljäs oli vessassa ja löytyi nopeasti ja helposti. Hyvä! Ja kaikki maalimiehet suorapalkalla.

Hupi oli odottamassa omaa vuoroaan lämpimässä autojen pesuhallissa seinään kytkettynä. Ei se oikein tykännyt siitä, mutta hyvää treeniä sekin.

Peruspimee

2010-11-20T21:09:00.000+02:00

Oli synkkä ja myrskyinen yö... No, ei nyt ihan, mutta oli hyytävän kylmä tuuli ja jäistä tihkua satoi, kun me lähdettiin Hupin kanssa uudestaan yrittämään pelastuskoirien hakukokeen pimeäosuutta.

Kun meidän vuoro tuli, tuuli onneksi tyyntyi ja lunta satoi pikkuhiljaa, aika kiva ilma oikeastaan. Ensimmäiseksi seuraaminen, se meni ihan hyvin. Vähän jännitin miten paikallaolo mahtaa onnistua lumihangessa. Päätin jättää Hupin istumaan. Siinä ei tule ihan niin kylmä kuin maaten. Hyvä valinta ja paikallaolokin meni hienosti.

Sitten lähdettiin metsään. Koska koko päivän oli satanut lunta, maa oli valkoinen ja kulkeminen paljon helpompaa kuin ihan mustassa metsässä. Ensimmäinen maalimies löytyi helposti ja nopeasti pressun alta. Toinen aika pian sen jälkeen taimikosta.

Tässä kohtaa olin suunnitellut kulkevani alueen halki. Otin suunnan ja lähdin menemään, mutta suunnistinkin jotenkin ihan vinoon ja tulin takaisin kulmaan, jossa me jo oltiin käyty. Höh! No, tuli se nurkka ainakin etsittyä huolella, moneen kertaan. Hetken aikaa olin ihan eksyksissä, sitten testaaja ystävällisesti palautti minut kartalle.

Tein nopeasti uuden etsintäsuunnitelman ja lähdettiin jatkamaan. Yht'äkkiä Hupi hävisi jonnekin. Ei näkynyt eikä kuulunut vähään aikaan yhtään mitään. Pysähdyin odottelemaan. Ja sieltä se pinkoi metsästä hurjaa vauhtia ja tuli ilmaisemaan. Hetken mietin, että onkohan tää nyt oikea vaiko taas valeilmaisu. Jospa se luulee, että sen täytyy ilmaista kun me tässä rivissä seisotaan minä, testaaja, peesari ja siihen mennessä löytyneet maalimiehet. Hupi kuitenkin veti narusta niin voimakkaasti ja monta kertaa, että pakkohan se oli hyväksyä. Ja sitten juostiin. Maalimies oli tosi kaukana kallion juurella. Hienosti Hupi tuli aina uudestaan minua hakemaan, kun huomasi, ettei emäntä pysy ihan vauhdissa mukana.

Aivan loistava tämä viimeinen löytö ja ilmaisu. Ihana oli huomata miten Hupi oli taas oma itsensä ja tuulispäänä viiletti metsässä, teki hyvin töitä ja ilmaisut oli vahvat. Ei se mennytkään rikki muutamasta huonosta treenistä. Hieno koira!
MAASTOETSINNÄN HAKUKOE, peruskoe, pimeä:

A OHJAAJA:
1. Etsintäsuunnitelma: Erinomainen
2. Ohjaajan toiminta: Hyvä => suunnistusvirhe

B KOIRA
1. Koiran ohjattavuus alueella: Erinomainen
2. Maalihenkilöiden ilmaisu: 1) Erinomainen 2) Erinomainen 3) Erinomainen => Hienoja ilmaisuja

C KOIRA JA OHJAAJA
1. Yleisarvosana: Erinomainen => Koira oli tosi hyvä!

HYVÄKSYTTY
Testaaja: Caarin Matsson

Kivaa ja kevyttä

2010-11-18T21:55:00.002+02:00

Viimeinen treeni ennen koetta. Huh, taas jännittää. Laitettiin metsään kolme maalimiestä. Kaksi ensimmäistä suorapalkalla ja viimeinen ilmaisulla. Tarkoituksena oli vaan lisätä iloa ja vauhtia Hupin työskentelyyn.

Sen viime viikkoisen täysin pieleen menneen treenin jälkeen Hupi on ollut aika epävarma. Ei se ole virheitä tehnyt, mutta sen työskentelystä puuttuu sellainen iloisuus ja reippaus. Vai olenko nyt tällä viikolla vaan treenannut liikaa?

Lauantai-iltaan saakka nyt vaan kivoja, rentoja metsälenkkejä.

Tyhjä

2010-11-18T14:01:00.008+02:00

Tyhjä on Muusa masu. Ei meille sitten tulekaan koiran pentuja.

En tiedä mitä tapahtui. Joko ne pennut on imeytyneet takaisin taikka sitten niitä ei koskaan ollutkaan ja tämä oli vuosisadan uskottavin valeraskaus.

No, nyt meille tuleekin sitten rauhallinen joulu.Vai tuleeko sittenkään?

Puistossa

2010-11-16T20:03:00.000+02:00

Tänään harjoiteltiin taajamaetsintää. Oltiin puistossa, jonka läpi kulki hyvin vilkkaasti liikennöity pururata. Lähes jatkuvana virtana siitä meni juoksijoita, hölkkääjiä ja koiran ulkoiluttajia. Tarkoituksena oli harjoitella sitä, että koira oppisi erottamaan maalimiehen hajun tästä liikenteenvirrasta.

Hakualue suunniteltiin niin, että kaksi maalimiestä jäi pururadan toiselle puolelle ja kaksi toiselle. Kahden ensimmäisen maalimiehen kohdalla Hupilla oli vähän keskittymisvaikeuksia ja toisten koirien jättämät hajumerkit tuntui kiinnostavan liikaa. Toisen maalimiehen jälkeen Hupi näytti tajuavan mistä on kyse ja teki töitä hyvin.

Kolme ensimmäistä otettiin suorapalkalla ja viimeisellä ilmaisu. Viimeiselläkin maalimiehellä Hupi jäi aika pitkäksi aikaa odottamaan, että missäs se palkka viipyy. Kun palkkaa ei ruvennut kuulumaan, päätti se sitten tulla mua hakemaan. Hyvä niin, aika kauan vaan kesti.

... ja Muusa odottelee edelleen.

Autotallissa

2010-11-15T20:38:00.001+02:00

Tänään treenattiin Hupin kanssa Stinan autotallissa tai oikeammin -hallissa. Ensimmäinen maalimies oli pannuhuoneessa raollaan olevan oven takana. Hyvin meni.

Toinen oli hyllyn alla öljytynnyreiden takana. Piilon eteen oli vielä aseteltu matalia laatikoita, joissa oli jotain metalliromua. Hupi ei olisi halunnut kulkea sen metalliromun yli vaan yritti tulla ilmaisemaan. Mulla ei ollut koko ilmaisunarua mukana, joten sitten se yritti vaan nykiä sitä näkymätöntä narua. Hassun näköistä. Kun ilmaisu ei kerran onnistunut, oli pikkukoiran pakko rohkaista mielensä ja kulkea sen romukasan yli maalimiehelle. Hyvä.

Viimeinen maalimies oli nurkassa pahvilaatikon takana. Hyvin meni.

Kaikki maalimiehet otettiin suorapalkalla, jotta maalimiehelle meno vahvistuisi. Onnistunut, hyvä treeni.

Muusa on koko illan petaillut kovasti pentulaatikkoa, joten pian varmaan alkaa jotain tapahtua. Odotellaan...

Ilmaisutreeni ja pikkusen tokoa

2010-11-14T20:36:00.000+02:00

Hupin kanssa tehtiin aamulla vielä ilmaisutreeni, koska mua edelleen harmitti se pilalle mennyt viime viikkoinen harjoitus. Otettiin kuusi maalimiestä yksitellen helpohkoihin piiloihin. Hupi toimi ihan ok. Ei kylläkään sellaisella innolla ja tarmolla kuin yleensä. Se oli jotenkin vähän epävarma ja varovainen. Näitä sitten vaan lisää, että varmuus palaa.

Illalla mentiin vielä Kupittaalle molempien koirien kanssa ja tehtiin pienet tokotreenit. Hupille vähän seuraamista ja kahden minuutin paikalla olo. Paikalla olo ok, seuraamisessa aika paljonkin parantamisen varaa. Pitää harjoitella vain aivan lyhyitä matkoja ja vaihtelevilla nopeuksilla. Heti kun seuraaminen käy tylsäksi Hupin kontakti ja tarkkaavaisuus häviää. Otin myös muutamia luoksetulon pysätyksiä ja huomasin, että näitä pitää harjoitella paljon enemmän.

Muusan kanssa harjoiteltiin perusasentoa ja seuraamista. Muusa menee hyvin. Se jaksaa seurata hyvässä kontaktissa pitkiäkin matkoja eikä kyllästy niin kuin Hupi. Silloin kun Muusa tekee töitä, sitä ei häiritse mikään. Se keskittyy vaan siihen tekemiseen ja ympärillä voi tapahtua mitään vaan, ei haittaa.

Loppupalkaksi Muusa sai vielä etsiä neljä tyyppiä, jotka oli piiloutuneet puiston puiden taakse. Voi että, se olikin Muusan mielestä hauskaa!

Palautumista ja odottelua

2010-11-13T11:44:00.010+02:00

Jäi niin kamalasti vaivaamaan se torstainen täysin epäonnistunut harjoitus, että oli ihan pakko tehdä pieni palauttava treeni tänään kotona. Mies ja poika laitettiin pihalle piiloon, terassin alle ja autotallin taakse. Ja sitten Hupi hienosti löysi ne ja epäröimättä nätisti ilmaisi ne mulle. Kiva! Nyt voin taas nukkua yöni rauhassa. Ei menny koira pilalle yhdestä huonosta treenistä.

Siitä huonosta treenistä kuitenkin opin sen miten hirveän tärkeää on ohjeistaa maalimiehet kunnolla. Ja tarkistaa, että ne ovat ihan varmasti ymmärtäneet kaikki ohjeet.

Muusalla on 60. tiineysvuorokausi menossa. Muusan masu on paljon pienempi kuin edellisen tiineyden aikana. Joten ei varmaankaan kovin suurta pentuetta ole tulossa. Kyllä se kuitenkin on ihan selvästi tiineenä.

Muusa tänään:Muusa edellisen tiineyden aikaan, tiineysvuorokausia muutama vähemmän:

Siitä olen tosi iloinen, että nyt Muusakin on jo hyväksynyt pentulaatikon ja joskus menee sinne ihan itse lepäilemään.

Katastrofi

2010-11-11T22:35:00.003+02:00

Varsinainen katastrofi oli tämän illan treeni. Tarkoitus oli tehdä helpohko harjoitus vain oikean ilmaisun vahvistamiseksi. Aina ei kuitenkaan mene ihan niin kuin on suunnitellut.

Olin ajatellut ottaa kuusi maalimiestä yksi kerrallaan helpohkoihin piiloihin. Pyysin maalimiehiä väläyttämään valoa, kun koira on käynyt, jotta osaan hyväksyä vain oikeat ilmaisut.

No, kuinkas sitten kävikään? Hupi lähtee etsimään ja tulee melko pian takaisin sen näköisenä, että aikoo ilmaista. Valo ei ole välkähtänyt, joten käännän selkäni ja luen karttaa ja toivon, että se ei tule ilmaisemaan. Kun se on vähän epävarman näköisenä siinä minun vierellä, kehun koiraa siitä, että se ei ilmaise ja lähetän sen uudelleen etsimään. Tämä toistuu kolme kertaa. Sitten kuulen maalimiehen puhuvan. Mitä ihmettä? Koiran on pakko olla maalimiehellä, koska maalimies puhuu. Hupi tulee ilmaisemaan ja juostaan yhdessä näytölle. Juu, oli se käynyt maalimiehellä kolme kertaa aikaisemminkin, mutta maalimies ei ollut muistanut väläyttää valoa!

Seuraavallakin maalimiehellä Hupi kävi kaksi kertaa ennen kuin tuli ilmaisemaan. Kolmannella mulla alkoi olla jo hermo niin kireellä, että hyväksyin ilmaisun vaikka koira ei ollut käynyt lähelläkään maalimiestä. Ja sama mokailu sitten jatkui treenin loppuun asti. Näin surkeeta treeniä ei ole kyllä ikinä ennen ollut! Opetin siis koiralle, että älä ilmaise maalimiehiä, pelkkää tyhjää vaan! Ja viikon päästä kokeeseen. Jep jep, menee varmaan tosi hyvin!

Autossa

2010-11-08T21:52:00.000+02:00

Tänään taas rakennusetsintää. Ensimmäinen maalimies makasi ulkona matalassa peräkärryssä. Hetken kesti tarkentaa, mutta löytyihän se sieltä.

Seuraavat olivatkin sitten sisällä autotallissa. Ensimmäinen istui pakettiauton takaosassa, ovi vähän raollaan. Löytyi pienen etsinnän jälkeen. Seuraava maalimies oli rekan kontissa. Aika nopeasti Hupi sai hajun siitä, mutta sitä jännitti taas ne jyrkät metallirappuset. Lopulta se kuitenkin totesi, että pakko mennä, keräsi rohkeutensa ja hyppäsi rappuset ylös. Viimeinen mm oli nurkassa tynnyreiden takana. Helppo ja kiva.

Kaikki maalimiehet suorapalkalla, koska näissä vaikeissa hommissa tulee helposti virheilmaisuja.

Oli kiva nähdä miten viime kertaan verrattuna Hupi oli kehittynyt siinä, että pyrki aktiivisemmin itse ratkomaan ongelmia ja kysyi minulta vähemmän neuvoa.

Pesäntekoa

2010-11-07T10:46:00.008+02:00

Etsi virhe tästä kuvasta:
Uusi hieno pentulaatikko! Mutta siellä nukkuukin isä-koira. Jostain syystä Muusa ei ole lainkaan kiinnostunut pentulaatikosta. Hupin mielestä se taas on tosi hieno. Hupi nukkuu siellä ja välillä se petaa ja häärää ihan hirmuisella tarmolla.

Muusa sen sijaan hääräilee mieluiten terassin alla. Sanoin sille kyllä, että aika huono ajatus marraskuussa tehdä pesä terassin alle. Pennut paleltuu.
Sitten se rakensi tyynyistä ja peitoista pesän sohvan nurkkaan.

Hau hau ja sitten ho

2010-11-06T12:11:00.006+02:00

Piti sitten ihan Hauholle asti lähteä hakemaan hylätty peruspimee. Otan tämän sitten siis vain hyvänä treeninä.

Ensin katsottiin luoksepäästävyys. Hyvin meni, kaikki koirat oli sosiaalisia ja ystävällisiä. Suoritusjärjestys oli arvottu etukäteen. Meidän vuoro oli klo 20. Reilu tunti odottelua. Käytiin lenkillä ja tehtiin pieniä tottelevaisuusharjoituksia odotellessa.

Sitten tuli meidän vuoro. Seuraaminen tehtiin polulla, jolla oli paljon risuja ja havuja. Hupi hyppi ja pomppi niiden yli ja vaihtoi välillä minun oikealle puolelle, kun siellä oli helpompi kulkea. Ei hirveän hienoa seuraamista, mutta pysyi mukana kuitenkin. Pelkäsin etukäteen miten paikallaolo mahtaa onnistua kylmässä ja märässä maassa, mutta ei mitään ongelmaa. Hupi pysyi hyvin maassa sen aikaa kun minulle selostettiin kokeen kulku, sain kartan alueesta ja tein etsintäsuunnitelman.

Sitten vaan koira mukaan, kartta ja kompassi kouraan ja pilkkopimeään metsään. Ensimmäinen maalimies löytyi helposti kuusen alta pressuun kääriytyneenä. Toinen maalimies oli ylhäällä suuren kiven päällä. Luulen, että Hupi oli saanut siitä hajun. Siinä kohtaa maasto oli kuitenkin tosi hankala. Maassa oli kuusenoksia ja niiden alla maa oli pehmeä ja kuoppainen. Kaaduin ja kompuroin koko ajan. Hupin oli tosi vaikea tulla ilmaisemaan, kun emäntä oli polvillaan kuusikossa. Niinpä se ukko jäi sitten sinne. Hetkeä myöhemmin pysähdyin lukemaan karttaa ja Hupi tulikin ilmaisemaan. Kun pyysin sitä näytölle ei se osannutkaan viedä minua mihinkään. Valeilmaisu ja meidän koe loppui sitten siihen. Harmi!

Saatiin kuitenkin ihan hyvä arvostelu:

MAASTOETSINNÄN HAKUKOE, PERUSKOE, pimeä:
A OHJAAJA:
1. Etsintäsuunnitelma: erinomainen
2. Ohjaajan toiminta: erinomainen (kompurointia ei lasketa)

B KOIRA:
1. Koiran ohjattavuus alueella: erinomainen
2. Maalihenkilön ilmaisu: 1) erinomainen 2) - 3) -

HYLÄTTY, syy: virheilmaisu

Aika ärsyttävää, kun ollaan ensin niin erinomaisia ja sitten tulee tollainen tyhmä virhe.

Mitä tästä opittiin:
1) käy enemmän suunistamassa pimeässä metsässä
- opit kulkemaan kompuroimatta ja pysyt paremmin pystyssä
- koira ei ihmettele, kun kuljet kartan ja kompassin kanssa ja pysähdyt välillä niitä tutkimaan
2) harjoittele ylhäällä olevia maalimiehiä

Jos joku tietää miten treenataan virheilmaisuja pois, niin kertokaa.

49

2010-11-02T20:21:00.007+02:00

Muusalla on 49. tiineysvuorokausi menossa. Masu alkaa jo pullistua kovaa vauhtia.Muusa vaikuttaa kuitenkin oikein tyytyväiseltä olotilaansa. Se nukkuu enemmän kuin ennen, se syö enemmän ja piereskelee paljon enemmän.

Välillä se riehaantuu ihan hurjan villeihin leikkeihin Hupin kanssa. Onkohan tällainen nyt ihan sopivaa käytöstä tiineelle nartulle?

Rappuja ja pimeitä kontteja

2010-11-01T23:45:00.002+02:00

Oltiin Stiinan luona harjoittelemassa rakennusetsintää.

Hupilla laitettiin viisi maalimiestä. Ensimmäinen oli pimeässä kontissa hyllyn päällä makaamassa. Hupi juoksi suoraan kontin perälle ja tuli samantien kertomaan. Lähetin sen uudestaan tarkentamaan. Ja nyt löytyikin hyvin.

Toinen maalimies oli viereisessä kontissa. Kontin ovella oli muovisia laatikoita, joiden yli koiran oli kuljettava päästäkseen konttiin sisälle. Hupi kävi ovella ja totesi sisällä olevan jonkun, mutta myös sen, että kulku sisälle oli hankala. Se päätti lähteä tutkimaan ympäristöä, jospa jostain löytyis helpommin lähestyttäviä maalimiehiä. Kun ei löytynyt se totesi, että pakko mennä konttiin ja rämisteli reippaasti laatikoiden yli sisälle. Hyvä Hupi!

Kolmas oli ulkona seinän vieressä semmoisessa ryjäläjässä. Hupilla kesti aika kauan tarkentaa ja pari kertaa se kävi mulle kertomassa, että kyllä tuolla on joku, mutta sen luokse ei pääse. Lähetin sen aina uudestaan etsimään ja lopulta se pääsi kuin pääsikin maalimiehen luo.

Neljäs oli autotallissa rekassa. Rekkaan sisälle pääsi kahden rekan välissä olevia jyrkkiä ritiläportaita pitkin. Tämä oli tosi vaikea. Melko nopeasti Hupi tajusi, että rekassa on varmaan joku, mutta miten ihmeessä sinne pääsee. Ensimmäisen kerran meille kävi niin, että Hupi kysyi minulta neuvoa ja kun antanut ohjeita vaan halusin sen itse ratkaisevan tehtävän. Se jäi mun viereen seisomaan ja ihmettelemään. Kun ei muutakaan keksinyt se päätti ilmaista. Silloinhan mun oli pakko lähettää se uudestaan. Ja lopulta se sai voimia ja rohkeutta hyppiä ne rappuset ylös.

Viimeinen maalimies oli yläkerrassa pienessä huoneessa, jonne päästiin jyrkkiä puurappuja pitkin. Tämä oli helppo. Hupi kipitteli itsevarmana suoraan maalimiehen luokse.

Erittäin opettavainen harjoitus.

No jaa

2010-10-30T16:55:00.001+03:00

Pihisten hakutreeni Paimiossa ja ajattelin tehdä Hupin kanssa nyt vaan semmoisen helpon ja leppoisan treenin, että on sitten ensi viikon kokeessa kunnolla vireessä. Ja etten vaan nyt mokaa mitään just ennen koetta.

Se treeni meni silleen... no joo, menihän se. Ei Hupi mitään virheitä tehnyt, mutta ei myöskään keskittynyt ihan kunnolla työntekoon. Nuuskutteli tyttöjen hajuja ja merkkaili. Kaikki maalimiehet löytyi ja ilmaisut ok, mutta silti. Pöh!

Paikallaolokaan ei näköjään istuen oikein onnistu. Se vaan ei pysy siinä. Liian vähän harjoittelua, ei kai siinä muuta ole. Paikallamakuu sitten sujuikin ihan hyvin. No, sitähän me ollaan aika paljon harjoiteltukin. Pysätys taas olikin ihan... siis ei mistään kotoisin. Harjoittele tätä kotona paljon enemmän!

Muusa-mammankin oli mukana. Muusan toiset hakutreenit. Ensimmäinen maalimies otettiin näkölähdöllä ja Muusa pinkaisi kuin raketti sen perään. Hyvä Muusa! Päätinkin antaa Muusan etsiä vapaana ja tosi reippaasti ja iloisesti se hakikin kaikki neljä maalimiestä ja olisi mielellään hakenut vielä muutaman enemmänkin.

Pimeetä

2010-10-28T22:49:00.001+03:00

Monen viikon tauon jälkeen taas ryhdistäydyin ja lähdettiin Hupin kanssa treenaamaan. Meillä oli teemana pimeys. Hupillehan on ihan sama onko valoa vai ei, mutta ihmisen on aika paljon vaikeampi kulkea pimeässä.

Otettiin noin peruskokeen suuruinen alue, jossa oli neljä maalimiestä, meidän uusia maastokurssilaisia. Hupi teki metsässä hyvin töitä. Ei ollut pitkä tauko haitannut yhtään mitään. Oma liikkuminen sen sijaan tuntui hitaalta ja kömpelöltä ja huomasin, että suuntavaisto häviää pimeässä tosi nopeasti. Kompassia pitäisi vilkuilla vähän väliä, että pysyy edes jotenkuten kartalla.

Tottelevaisuudessa sen sijaan olis taas paljon treenattavaa. Seuraaminen sujui melko hyvin, mitä nyt ihan lopuksi karkasi metsän reunassa seisovien ihanien ihmisten luo. Paikalla olosta nousi ylös monta kertaa. Ymmärrän, en mäkään tykkäisi ilman housuja istua montaa minuuttia kylmässä, märässä maassa. Mitähän tän asian kanssa pitäis tehdä? Pysäytyskäskyn Hupi näytti kokonaan unohtaneen, sillä ei ollut edes hidastavaa vaikutusta. Tätä täytyy harjoitella paljon!

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiva treeni ja ihana huomata, miten innostuneesti ja iloisesti Hupi tekee töitä.

Koiranpentuja

2010-10-26T21:02:00.004+03:00

Meille tulee koiranpentuja! Hupin ja Muusan rakkauslapsia odotellaan maailmaan marraskuun puolessa välissä.

PEO

2010-10-10T20:30:00.023+03:00

Vietettiin Hupin kanssa pari päivää Kuopiossa Pelastusopistolla opiskelemassa perusteita pelastuskoiratoiminnasta.

Perjantaina meille kerrottiin pelastusopiston toiminnasta, yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista ja niiden turvaamisesta sekä erilaisista tilanteista, joissa pelastajia tarvitaan ja tilanteista, joissa koiria voidaan käyttää apuna.

Illalla lähdettiin tutustumaan alueeseen. Neljätoista toisilleen vierasta koiraa yht'aikaa autoista ulos ja kävelylle. Ensin kuului jos jonkinlaista, haukkua, pöhinää ja murinaa vähän joka puolelta. Yllättävän nopeasti koirat kuitenkin tottuivat tilanteeseen ja tutustuttiin alueeseen ihan kaikessa rauhassa.
Lauantaiaamuna aloitettiin käytännön harjoitukset. Ensin puhuttiin koiran hallittavuuden tärkeydestä ja koiran palkkaamisesta. sitten kokeiltiin erilaisia leikkejä ja tapoja palkata koiraa.

Sen jälkeen ryhmä jaettiin kahtia. Toiset lähtivät raunioille ja toiset rakennuksille. Me oltiin ensin raunioryhmässä. Nämä oli kyllä hienoimmat raunioit, joissa olen ikinä ollut. Meillä oli etsittävänä talo, josta yläosa oli räjahtänyt, mutta alhaalla kivijalassa oli vielä eloonjääneitä. Kivijalkaan pääsi tunneleita pitkin. Jokaisen tunnelin suulla oli numero. Ylhäällä raunioissa oli vastaava numero juuri siinä kohdassa, jossa alapuolella oli saman numeroisesta tunnelista sisään mennyt ihminen. Näkö- tai kosketusyhteyttä alas ei ollut, koirien piti vain hajulla osata tarkentaa. Aika vaikeaa monelle kokeneellekin koiralle.Sen jälkeen harjoiteltiin vielä tarkentamista "rivitalossa". Pitkässä rakennelmassa oli useita ovia vieri vieressä. Yhden oven takana istui ihminen. Koiran oli tarkennettava juuri oikeaan oveen. Moni koira haukkui ensin koko rakennelman. Täällä raunioilla tuli hyvin esille se miten tärkeää on antaa koiralle tilaa tehdä työtä rauhassa.Sitten vaihdettiin rakennuksiin. Ensin tutkittiin savun avulla miten ilma ja haju rakennuksessa liikkuvat. Ja aika jännästi ne liikkuukin.

Korostettiin miten tärkeää on aina ensin tutkia rakennus ulkopuolelta. Seurata koiraa, sen reaktiota ja mahdollisia merkkauksia. Melkein aina rakennuksesta tulee ihmisen hajua myös ulkopuolelle.
Sen jälkeen päästetään koira yksin vapaasti tutkimaan rakennusta sisältä ja kalibroimaan nenänsä kyseisen rakennuksen hajumaailmaan. Tämän jälkeen tutkitaan rakennus järjestelmällisesti yhdessä koiran kanssa.

Oli tosiaan jännä huomata miten joissain kohdin rakennusta koirat ei huomanneet maalimiestä ennen kuin törmäsivät siihen taikka miten joku koira haukkui tyhjää seinää maalimiehen vieressä. Aika jännä oli myös liikkua huoneessa, jossa oli niin sankka savu, että edes taskulampulla ei eteensä nähnyt. Seiniä käsin tunnustelemalla piti liikkua.Täällä konkretisoitui myös se miksi koiran hallinta on niin tärkeää. Koiran turvallisuuden kannalta erityisesti varma pysäytys on todella tärkeä.
Tärkeitä opittuja asioita:

- muista tehdä reagointiharjoituksia

- anna koiralle tilaa työskennellä

- panosta koiran hallintaan

Varikko

2010-10-05T22:12:00.003+03:00

Tänään oltiin varikolla treenaamassa. Tämä varikkoalue muistuttaa enemmän raunioita kuin maastoa, lähimpänä varmaankin jonkinlaista taajamaetsintää.

Ensimmäinen maalimies oli suurten elementtipinojen takana. Hyvin meni. Toinen piilo oli vähän niin kuin kyljellään makaava kirjahylly, mutta isommat kolot. Hyvin meni sekin.

Kolmas oli ylhäällä elementtipinon päällä. Se oli vaikea. Tarkentaminen kesti kauan ja Hupi tuli pari kertaa välillä kertomaan mulle, että kyllä täällä joku haisee. Halusin kuitenkin, että se tarkentaa kunnolla ja menee ihan sinne ylös asti. Ja niin se lopulta menikin. Hyvä.

Neljäs oli putkessa. Hyvin meni. Viimeinen oli jääkiekkomaalien takana. Sellainen alue, jossa oli useita kymmeniä maaleja peräkkäin ja vierekkäin. Vähän oli siinäkin tarkentamista, mutta hyvin kuitenkin meni.

Kiva treeni!

Pitkä treeni

2010-10-03T18:39:00.006+03:00

Aina joskus tehdään koirille pitkä etsintä. Sellainen, jossa suurella alueella on vain yksi maalimies kauimmaisessa kulmassa.

Todelliset etsinnäthän useimmiten ovat juuri tällaisia, että pitkään etsitään tyhjää aluetta. Näillä harjoituksilla pyritään saamaan kestävyyttä koiran työskentelyyyn, että se jaksaa tehdä töitä vaikkei heti ketään löydykään.

Hupin etsintä kesti tällä kertaa tasan 20 minuuttia. Ei siis ihan hirveän pitkä. Hyvin Hupi teki ihan koko ajan töitä ja kun maalimies lopulta löytyi, ilmaisu oli hyvä ja vahva eikä matkan varrellakaan tullut valeilmaisuja. Hyvä!

Onnistunut kiva treeni

Pihakoirien hakupäivä

2010-10-02T20:59:00.006+03:00

Syksyn ensimmäiset pihakoirien hakutreenit.

Aluksi verryteltiin koko lauma yhdessä. Oli ihana nähdä miten tällainen lauma, jossa on sekä useita uroksia että useita naaraita, tulee niin hyvin toimeen keskenään, kun ihmiset ei kiristele hihnoja ja ympärillä on riittävästi tilaa.

Sitten alkoi varsinaiset treenit.

Muusa oli ensimmäistä kertaa mukana. Maalimiehet olivat ihan polun vieressä, vähän jonkun puun tai puskan takana. Voi että Muusan mielestä tämä oli kivaa. Se hyppeli korvat luimussa, häntä heiluen, koko pieni koira melkein kaksinkerroin, kun tajusi, että taas on maalimies puskan takana.

Hupille laitettiin neljä maalimiestä, seisovia, puhuvia ja marjanpoimijoita. Hyvin meni Hupinkin treeni. Iloisesti, vauhdikkaasti ja varmasti se tekee töitä.

Oli oikein kiva treeni. Kiitos kivat pihakoiratyypit!

Kaikki kuvat: Markus Ahtinen

Pikkuinen pihatreeni

2010-10-01T19:23:00.000+03:00

Oltiin Kaisan luona Tarvasjoella tekemässä pitkää etsintää Niilalle ja Sulolle.

Samalla Muusa sai oman pikkutreenin. Ihmisiä oli kentällä kyykyssä ja muutama pimeässä metsässäkin melkein piilossa. Muusa kävi kaikkia moikkaamassa ja kaikilla oli herkkuja mukana. Ihana harjoitus Muusan mielestä.

Hupille tehtiin lyhyt pihatreeni. Pimeälle piha-alueella laitettiin kaksi maalimiestä, toinen oli metsässä pihan laidalla ja toinen koirankopissa. Hupi etsi hyvin ja vauhtia kyllä riitti. Huh huh!

Pistelee

2010-09-27T20:54:00.001+03:00

Pitkästä aikaa Hupi treenasi metsässä. Paimion hiekkakuopilla on aukea ja helppokulkuinen maasto, juuri sopiva pistottamiseen.

Hupi irtosi pistoille tosi hyvin. Ei se joka kerta aivan suoraan mennyt, mutta pisimmillään juoksi jopa 70 metriä suoraan. Hyvä, koska meillähän oli jossain vaiheessa ongelmana se, että Hupi ei halunnut lähteä yksin kovin kauas minusta.

Pistoja tehtiin yhteensä 7. Vauhti oli hyvä ja intoa riittää. Vähän vielä pitää harjoitella sitä, että Hupi joka kerta juoksisi suoraan eikä lähtisi kiertämään niin kuin nyt kävi muutaman kerran.

Muusa tokoilee

2010-09-21T20:49:00.006+03:00

Otin tänään vaihtelun vuoksi Muusan mukaan Tuijan tokotreeniin.

Luoksepäästävyys tehtiin niin, että Tuija tuli Muusan viereen istumaan ja juttelemaan, ei koskenut lainkaan. Hyvin meni.

Paikalla makuussa seisoin itse vain muutaman metrin päässä koirasta ja kävin pari kertaa kahden minuutin aikana palkkaamassa. Olis pitänyt käydä vielä useammin, koska Muusa nousi välillä ylös.

Omana liikkeenä meillä oli perusasento ja seuraaminen. Muusa tulee aika kivasti perusasentoon, mutta jollei sille heti kerro, että nyt meni oikein, se alkaa tarjoomaan jotain toista paikkaa tai maahanmenoa tai jotain ihan muuta. Nyt vahvistetaan oikeaa paikkaa ja pitää muistaa palkata nopeasti.

Seuraaminen meni oikein kivasti. Vielä kuitenkin täytyy harjoitella ihan lyhyissä muutaman askeleen pätkissä, että seuraaminen pysyy tiiviinä ja kontakti säilyy.

Höpöttävät marjanpoimijat

2010-09-16T21:30:00.001+03:00

Tänään Hupi treenasi puhuvia ja liikkuvia maalimiehiä.

Meillä oli yhteensä kahdeksan maalimiestä, jotka joko poimivat marjoja, mumisivat, lauloivat tai hitaasti kävelivät.

Ensimmäisen seisovan maalimiehen luona Hupi ei käynyt aivan perillä, mutta muuten meni tosi hienosti. Ei haitannut lainkaan liike eikä ääni.

Seis

2010-09-14T20:20:00.000+03:00

Pitkästä aikaa oltiin Hupin kanssa Tuijan tokokoulussa.

Aluksi oli luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Olin puolet, eli n. 1 min., paikallamakuun ajasta piilossa. Kovin oli mulla pitkäkaulainen koira, mutta pysyi kuitenkin hyvin paikoillaan.

Omana liikkeenä meillä oli liikkeestä seisominen. Hupi hiippailee minun perään vähän matkaa ja jouduin jopa hiukan vartaloapua antamaan. Pallolla yritetään nyt saada seisominen nopeaksi.

Jotenkin mulla on hävinnyt motivaatio tähän tokoiluun ja kotitreenaaminenkin on jäänyt ihan nollille. Mistähän sen motivaation taas löytäis?

Pistoja

2010-09-09T21:56:00.002+03:00

Pitkästä aikaa metsätreeneissä. Hupille otettiin pistoja. Oli tyyni ja lämmin ilma eikä Hupin tarvitsemaa tuuliapua oikein saanut. Arvelimme hajun illan viiletessä valuvan rinnettä alas, niinpä kaikki viisi pistoa tehtiin samaan suuntaan, ylös loivaa rinnettä.

Ensimmäinen otettiin näkölähdöllä, loput olivat valmiiksi piilossa. Hupi lähti joka kerta hyvin minun osoittamaan suuntaan. Ei se aivan luotisuoraan koko matkaa juossut, mutta ihan riittävän suoraan kumminkin. Ilmaisutkin oli oikein hyvät ja vahvat. Kiva ja onnistunut treeni!

Kuva: Juha Löytöläinen

Jälkee, jälkee

2010-09-07T20:50:00.004+03:00

Paimion perukoilla Sari A. teki Hupille jäljen. Oli melko lämmin, tyyni ilma. Jälki oli n. 300 metriä pitkä ja 90 min. ikäinen.

Hupi nosti jäljen hyvin ja lähti hienosti kuono maassa jäljestämään. Ensimmäisen esineen yli se ensin käveli, mutta palasi sitten takaisin. Sen jälkeen se lähti jäljestämään semmoista siksakkia. Se kulki kyllä tavallaan jäljen päällä ja bongasi hyvin seuraavan esineenkin. Mistähän tommoinen siksakkaaminen johtuu? Leijuikohan ihmisen haju vielä niin voimakkaana ilmassa?

Loppumatkan Hupi taas jäljesti hyvin nenä maassa ja loput esineetkin löytyi ihan helposti.

Laatikkoleikki

2010-09-06T20:50:00.002+03:00

Tänään harjoiteltiin Hupin kanssa tarkentamista. Kentällä oli kuusi laatikkoa, joista yhdessä oli maalimies ja viisi oli tyhjiä.

Tämä olikin yllättävän vaikea juttu. Hupi ei tajunnut mitä oikein pitäis tehdä ja miksi ne hölmöt laatikot oli sinne kentälle laitettu. Se nuuski kyllä kaikki laatikot, mutta ei malttanut keskittyä kunnolla. Sen mielestä ne kaikki haisi ihmiselle ja se olisi halunnut ilmaista niistä jokaisen. Kun en sitä hyväksynyt, se lähti hermostuksissaan juoksemaan hirmuista vauhtia ympäri kenttää

Lopulta koira kuitenkin rauhoittui ja pystyi keskittymäänkin sen verran, että saatiin pari onnistunutta suoritusta. Yhteensä tehtiin neljä samanlaista harjoitusta. Joka kerralla maalimies oli eri laatikossa.